Ant-Man

Oudosti kyhätty viihdepakkaus

Ehkä Marvel-tuotannon eniten kauhulla ja jännityksellä odotettu leffa on nyt nähty. Kun miettii Marvelin universumia ja hahmoja, ensimmäisenä ei välttämättä tulisi mieleen Ant-Manin oma leffa. Nyt se kuitenkin tehtiin. Hyvinkin huumoripohjalta mutta ei välttämättä ihan onnistuneesti.

Ant-Man sai ensiesiintymisensä sarjakuvissa jo vuonna 1962, eli mistään kovinkaan tuoreesta hahmosta ei ole kyse. Tässä elokuvassa alkuperäinen Henry Pym antaa vapauden pikkurikolliselle, Scott Langille ottaa alkuperäisen pukunsa käyttöön ja näin ollen estää suuruudenhullun tiedemiehen Darren Crossin valjastaa sotilaalliseen käyttöön, hänen kehittelemänsä ”keltaisen puvun” joka myös pystyy pienentämään ihmisruumiin, kuitenkin säilyttäen voimat myös minimaalisessa koossaan. Ja tokihan puvussa on myös tehokkaat laseraseet.

Mukaan on ympätty alkuperäiseen sarjakuvaan liittyen myös diipa daapa isä-lapsi suhdetta ja oikeastaan turhaa alkuperäisen Muurahaismiehen ja hänen vaimonsa, Ampiaisen, taustatarinaa.

Miinusta on paljon

Jälleen kerran 3D on melkeinpä turhaa. Toimii osassa ulkokohtauksissa ja juoksutuksissa. Mutta oikeastaan sotkee monessa kohtaa muuten ihan ok tehosteita.

Juoni on liian yksinkertainen ja oikeastaan hyvinkin kasarimainen. Michael Douglas ja Evangeline Lilly eivät pääse rooleihinsa yhtään sisään.

Klaffivirheitä riittää yllättävän paljon näinkin suuren budjetin leffaksi. Tarkkailkaapa vaikka juttelukohtausta auton etupenkillä. Ja Lillyn kampaaja mokaa kunnolla, sillä polkkatukka on lähes kokoajan föönattu vasemmalta puolelta pulleammaksi. Huumori on välillä raivostuttavan teinileffamaista ja itseään toistavaa.

Mutta jotain hyvääkin

Hiljaa hivuttaen megatähteyteen pikkuhiljaa päässyt (pesee kaikki turhat Channing Tatumit ja Chris Prattit mennen tullen) Paul Rudd tekee hyvinkin leppoisan ja miellyttävän roolin. Samoin Corey Stoll pahiksena.

Kutistuskohtaukset ovat näyttäviä, samoin lastenhuoneessa tapahtuva lopputaistelu.

Mutta kuten jo mainitsin, muuten tehosteet ovat välillä jopa luvattoman huonoja, samoin se huumori, tosin Titanic-viittaus oli hersyvän hauska.

Lapsille ja tosi Marvel-faneille tämä toimii, minä petyin, niinkuin arvelinkin. Parempaa (Dr .Strange, Gambit) odotellessa. Mutta meneehän tämä tässä, kauhulla seuraavaa Fantastic Four leffaa venaillessa.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää