Labyrintti: Aavikkokokeet

Jälleen kerran juostaan, ja juostaankin paljon

Pidin viime vuoden scifiyllättäjästä paljon, joten odotukset kakkososalle olivat toki korkealla. Trailerin nähtyäni tajusin, että ihan yhtä hyvään tässä jatkossa ei pystytä. Siinä olin oikeassa, mutta ei tämä nyt ihan tyystin kakkaakaan ollut. Perusviihdettä ja hyvää penkkiinliimaajaa. Tosin aivan liian pitkä.

ENSIMMÄISESSÄ OSASSA poikaporukka juoksenteli pitkin poikin labyrinttia karkuun ökkömönkiäisiä, ja lopulta sokkelosta päästiin ulos. Tämä jatko-osa alkaa siitä mihin ensimmäinen päättyy.

Päähenkilö Thomasille selviää tutkimuslaboratorion uumenissa, että kaikki ei välttämättä olekaan ihan niin hyvin miltä näyttää, ja onko labyrintista selvinneille sittenkään olemassa luvattua paratiisia. Tarvitaan apokalyptisessa kaupungissa selviämistä, sekä selviämistä vihamielisen jengin käsistä, matkalla kun etsitään Oikea käsi nimistä vastarintaliikettä.

Siinä juoni.

Ja sitten taas juostaan. Nyt nimittäin juostaan todella paljon.

Ensin juostaan pakoon tutkmuslaitoksen sotilaita, sitten juostaan pakoon zombien kaltaisia entisiä ihmispoloja, sitten juostaan pakoon outoa salamamyrskyä, sitten taas jengiä ja sotilaita ja sitten taas vielä pelottavampia zombie tyyppejä. Jne jne.

Kuvauksissa on varmasti kunto pysynyt koholla.

Ja koska leffassa juostaan niin paljon, ei tarinan paperinohuita hahmoja ehdi paljoakaan syventää. Mukaan heitetään aika montakin uutta hahmoa, mutta kaikelta siltä juoksemiselta nämäkin hahmot jäävät onnettomiksi ”kuka edes piittaa miten näille käy” -tyypeiksi.

ELOKUVA ON aivan turhan pitkä. Juoksuja ja ylipitkiä taistelukohtauksia lyhentämällä leffasta olisi voinut karsia turhat parikymmentä minuuttia. Ja muutaman todella naivin repliikinkin olisi voinut skipata.

Yleensähän se toinen osa on kaikista huonoin, mutta kyllä minua ainakin kiinnostaa kuinka tässä tulee käymään.

Ja nyt varsinkin, kun joukkio lähti kohti vuoria ja vastarintaliikkeen pesää, tulee eittämättä mieleen vielä enemmän yhtäläisyydet John Christopherin Tripodien aika kirjasarjaan.

Oikeassa mielentilassa katsomisen arvoinen viihdepläjäys.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää