Anna Puu: Rakkaudella, Anna Puu

Kaunista ja kuulasta

Anna on vuosien varrella iskenyt suomalaisten sydämiin omalla rennon letkeällä musisoinnillaan. Nyt jo neljännen levynsä julkaissut artisti onnistuu ja epäonnistuu uusimmalla tuotoksellaan.

En voi olla vertaamatta Annaa jenkkien Lana Del Reyhyn. Vertaamalla nimittäin sillä lailla, että kumpainenkin artisti on nyt tehnyt pari viime levyänsä hyvin samantyylisiksi.

Huonot uutiset ensin. Annan levy on valitettavan tasapaksu ja yhdeksässä biisissä on kaksi aika kamalaa renkutusta. Tasapaksuudella tarkoitan sitä, että biisit muovautuvat yhteen toistuvassa kuuntelussa. Tasaiseksi massaksi. Ainakin muutamilla ensimmäisillä kerroilla. Toistojen myötä biisejä alkaa nousta muiden yläpuolelle. Eli hyviäkin uutisia löytyy. Levyllä on kolme kerta kakkiaan upeaa biisiä, jotka mielestäni ovat parhaita, mitä Anna on koskaan tehnyt.

ÄÄNIMAAILMA LEVYLLÄ on ihanan raikas ja selkeä. Instrumentit erottuvat kauniisti ja Annan ääntä on kaiutettu juurikin sopivasti.
Harmittaa vain, että levy on aika lyhyt.

Ensin ne renkutukset. Sattuu vielä, että kummatkin biisit viittaavat avaruuteen ja ovat valitettavasti levyllä peräkkäin.Tylsä Superkuu ja sanoituksessa miehen ajatusmaailmasta kertova jankkaava Venus ja Mars. Jännä sinänsä, että sinkkuna lohkaistu Ota minut tällaisena kuin oon, ei ole levyn parhaimmistoa, vaan putoaa sinne levyn keskivertobiiseihin.

Hauskasti jopa Tao Taon tunnaria hieman lainaava Jos nää seinät osais puhua, on levyn parhaimpia biisejä. Puu on lähtenyt rohkeasti jopa hieman kokeilevalle linjalle biisin koneosuuksissa. Matkalla-biisi on hieno jopa hieman Disney-leffamainen kappale, joka alkaa pienesti, mutta nousee suureksi instrumentti myrskyksi. Ja levyn kaunein hidas biisi on viimeisenä kuultava Ei sinusta. Upeat viulut. Tämän biisin haluaisin nähdä livenä viulujen kera.

Levy tulee kestämään hyvin kuuntelua uudestaan ja uudestaan. Ja Annan äänihän on se mitä tässä kuunnellaan. Myös sanoitukset ovat hienoja. Niitä kannattaa kuunnella tarkkaan. Kauhean vaikea arvioda tähdillä tätä levyä. Niin selkeästi hyvää ja huonoa. Loput muut biisit ovat kuitenkin ihan hyviä tasapaksuisuudessaan.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää