XCOM2


Alienit ovat tulleet, vallanneet maan ja orjuuttaneet ihmiskunnan.


Pieni vastarintaliike kuitenkin pyristelee vastaan, ja pelaajan onkin tartuttava johtoon ja yritettävä voittaa kavalien alieneiden valloitusyritys.

Tehtävä ei ole helppo. Ei todellakaan.

Aikaisempia XCOM-pelejä en ole pelannut, joten näkemykseni peliin on neitseellinen ja freesi. Heti aluksi täytyy sanoa, että on hienoa, kun saa pelata peliä jossa saa rauhassa miettiä ja harkita miten edetä. Vaikka tehtävää onkin paljon, puuhastelu on miellyttävää.  Peli jakaantuu oikeastaan kahteen erilliseen osaan.

Toisaalta pelissä kerätään raaka-aineita ja hyödykkeitä. Näistä sitten muokataan erilaisia resursseja erinäisiin käyttötarkoituksiin. Raha ja raaka-aineet ovat koko ajan kiven alla.

Pitäisi rakentaa parempia aseita, tukea alien-tutkimusta, verkottautua muiden vastarintaliikkeiden solujen kanssa, luoda radioverkostoa niiden välille ja lisäksi taistella, suorittaa tehtäviä ja siinä sivussa vielä parannella omia hyökkäysjoukkoja.

Eli tehtävää todellakin riittää. Ehkä jopa liiaksi asti. Ja mitä pidemmälle peli etenee, pelaaja tajuaa, ettei kaikkea ole todellakaan mahdollista toteuttaa. Toinen puoli pelistä koostuu oman pikku taistelutiimin tehtävistä. Tehtäviä on monenlaisia. Välillä pelastetaan vankeja, välillä tuhotaan vain vihollisia tai niiden koneita jne.

Ensimmäisiin tehtäviin on mahdollista saada neljä erityyppistä taistelijaa mukaansa.

Kaikilla hieman erilaiset kyvyt. Toinen on hyvä lähitaistelussa, toinen käyttää järeämpiä aseita jne. Strategia ja taktiikka ovat taisteluissa avainsanat.

Vuorollaan pelaaja liikuttelee omia taistelijoitaan taistelutantereella, voiden suorittaa yleensä kaksi tehtävää. Liikkua ja sen jälkeen ampua, avata oven, hakkeroida tietokoneen tai vaikka ladata aseensa.

Pelaajan tehtyä siirtonsa pahat muukalaiset tekevät omat kinkkiset siirtonsa. Ja ruumiitahan siitä tulee. Puolin sun toisin.

Lisäksi alieneilla on muutama ässä hihassaan. Helpolta näyttävä tehtävä esimerkiksi saa ihan uuden käänteen kun pelastettava vanki muuttuukin yhtäkkiä pelaajan silmien edessä jättimäiseksi alien mutaatioksi.

Omia taistelijoita ei saisi missään nimessä menettää, varsinkin jos heitä on ehtinyt jo buustata. Kuolleet kun eivät tässä pelissä herää henkiin. Toki uusia rookieita on aina tulossa tilalle, mutta se ei ole ihan sama asia, kuin jo parhaaksi ja mieluisammaksi taistelijaksi nostattamasi lempihahmo.

Lisäksi pelaajan on oltava koko ajan skarppina ja seurattava, mitä alienit puuhailevat. Peli nimittäin päättyy, jos ökkömönkiäiset pääsevät niskan päälle.

Ja se jos jokin on turhauttavaa, kun pelatessa jo ties monetta tuntia, tajuaa kesken kaiken, että ei ole mitään mahdollisuutta voittaa.

Peli ei missään nimessä ole helppo. Ja se on myös välillä pirun turhauttava.

Lisäksi pelin latausajat ovat yllättävän pitkät ja bugejakin tuntuu riittävän. Kunhan näihin saataisiin parannusta, peli ansaitsisi enemmänkin tähtiä.

Grafiikka on kaunista ja musiikki ja ääninäyttely toimivaa.

Pelin yleistunnelma on ihanan painostava.

 

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää