Kapteeni Kuolio ja Hervannan hiisi


Tamperetietoutta nokkelalla ja viihdyttävällä tavalla


Olen törmännyt aiemmin Kapteeni Kuolioon lyhyemmissä tarinoissa ja tämä olikin nyt ensimmäinen kokonainen albumi ja tarina mihin tutustuin. Jo oli korkea aika, koska tämä albumi on ilmestynyt vajaa vuosi sitten, eli sinällään vielä tuoretta tavaraa, ja ensi kuussa Kapteeni Kuoliolta on ilmestymässä 180 sivuinen paksu kokoelma tamperelaisen sankarin seikkailuja, jotka alunperin on julkaistu Sarjari lehdessä.

Tampereen Hervannassa on nähty outo, isokokoinen karvainen otus, tonkimassa roska-astioita. Kapteeni kuolio päättää ystävänsä Kapteeni Kökön kanssa tutkia, mistä on kyse.  Miettiessään, millä he Hervantaan pääsisivät, kun nyssellä (tamperelainen bussi) matka veisi liikaa aikaa, eivätkä he ehtisi samalla vaihdolla takaisin, koska parivaljakko kun on ainaisessa rahapulassa.

He kuitenkin törmäävät Hiisistä, jopa sairaalloisen kiinnostuneeseen Hiisitutkijaan Nicholas Von Affeen, joka kuljetta heidät autollaan seikkailuun. Ensin kohti Hikivuoren kallioita ja metsiä ja lopulta Hiisimetsästyksen päätteeksi Hervantaan. Ja kyllähän arvoitus ratkeaakin.

Kapteeni Kuolion sarjakuvien tapahtumapaikkana on yleensä aina Tampereen ympäristö. Se tietenkin voi tuntua muista, kuin Tampereen tuntevista lukijoista oudolta ja vieraalta.

Itse kyllä ihastuin Mannisen tarkasti piirtämiin tuttuihin paikkoihin ja maisemiin. Ilmeisesti, jos oikein olen ymmärtänyt Manninen piirtää Kivilahden ottamista valokuvista tarkkaa ja tunnistettavaa kuvaa.

Muutenkin Mannisen kynänjälkeä kaikessa ohuudessaan on ilo katsella. Hahmot ovat selkeitä, niinkuin taustatkin. Vaivaa on nähty paljon pieniin yksityiskohtiin, esimerkiksi luonnon piirtämiseen.

Tarina on hieno sekasotku, mutta mielenkiintoinen sellainen. Osaltaan Tampereen historiaa ja osaltaan taruolento historiaa. Yeti, Lumimies, Sasquatch tai vaikkapa Wendigo, millä nimellä nyt haluammekaan oliota kutsua. Suomalaisille se on Hiisi.

Pidän myös siitä, että sarjakuva on käsin tekstattu, eikä koneellisesti. Se tuo lukemiseen oman lämpönsä. Kiitos Kivilahdelle selkeästä suorituksesta. Itse en moiseen pystyisi.

Mainio tarina, mainiota kuvaa. Alan odottelemaan uusia seikkailuja.

Kuvat ja teksti: P.A. Manninen
Taustavalokuvaus ja tekstaus: Hannele Kivilahti
Lempo kustannus

 

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää