The Shape of Water


Aikuisten satu vesimiehestä ja mykästä tytöstä


Elokuva sijoittuu jonnekin pieneen rannikkokaupunkiin jenkeissä. Venäjä on juuri lähettänyt Laikan avaruuteen ja kilpailu tieteen saralla käy kuumana. Avaruuden tutkimuslaboratoriossa työskentelevä mykkä Elisa (Sally Hawkins) siivoaa, taukoamatta puhua pulputtavan partnerinsa Zeldan (Octavia Spencer) kanssa käytäviä ja vessoja. Eräänä päivänä salaiseen laboratorioon tuodaan vedessä ja maalla elämään kykenevä vesimies. Ainoa laatuaan. Jumalaksikin nimitetty. Venäjän agentit ja toisaalla laitoksen uusi turvallisuuspäällikkö Richard Stirckland (Michael Shannon) vääntävät kättä, mitä otukselle pitäisi tehdä? Elisa kuitenkin saa salaisilla laboratoriossa vierailluilla reissuilla kontaktin kalamieheen. Hän päättää pelastaa inhimillisiä piirteitä omaavan uiskentelijan. Lopulta jopa rakkaus astuu kuvioihin, näiden kahden eri rodun välille.

Ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja Guillermo del Toron tuotoksissa on aina jotain sadun taikaa, mutta myös se pimeämpi ja synkempi puoli. Tästäkin voisi sanoa, että tämä on sellainen E.T.-tarina, mutta nyt ei lennellä pyörillä lasten seurassa, vaan tehdään fantasiasatua aikuisille, kierolla twistillä. Oscar-ehdokkuuksia elokuva keräsi peräti kolmetoista kappaletta. Toisaalta ymmärrän ehdokkuuksista suurimman osan, mutta toisaalta en.

Elokuva on hyvä. Mutta ei se nyt ihan niin hyvä kuitenkaan ole. Se näyttää ja kuulostaa kaikinpuolin upealta. Siinä on hyvät näyttelijät ja ihan toimiva juoni. Käsikirjoitus ei kuitenkaan yllä läheskään Pan’s Labyrinthin tasolle. Se on juonellisesti lopulta aika ohut ja jo liian monta kertaa nähty. Lisäksi leffa on ylipitkä. Hawkins on erittäin uskottava mykkänä yksinäisenä naisena ja hänen paras ystävänsä, joka on vanha homomies Giles (Richard Jenkins), tekevät kumpikin hyvät roolit.

Octavia Spencer suurine silmineen ja topakkoine olemuksineen on aina ilo nähdä valkokankaalla. Ja kerrankin uskallan kehua elokuvan pahista, nimittäin Michael Shannon on kaikessa ilkeydessään ja ällöttävyydessään huikean hyvä, hyvin kirjoitetussa ja näytellyssä roolissaan. Vesimies on toteutettu mainion todentuntuisesti ja kauniisti. Kiva ja viihdyttävä.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää