Velhon morsian: osat 4-7


Chisen tarina jatkuu tällä kertaa hieman synkempänä


Yamazaki on luonut upean maailman kaikkine outoine olentoineen ja sävyineen. Oudointa kaikessa on kuitenkin lopulta Chisen ja Eliaksen suhde Velhona ja veljon morsiamena ja rakastettuna. eNeljän pokkarin kokonaisuus on kattava, mielenkiintoinen, upea, mutta myös välillä hidastempoinen ja raskaskin. Tarina etenee seuraavanlaisesti.

Alussa näemme tarinan, missä shamaani Linder ottaa Eliaksen oppiinsa. Tämän Chise saa oppia velhonsa menneisyydestä.

”Vaikka hän sanoi, ettei tahtoisi syödä ihmislihaa. Näytinkö minä sitten niin hyvältä?” miettii Chise.

Matka pois Eliaksen luota on yhtä oppimista, sinuiksi tulemista ja viisaita lohikäärmeitä. Lopulta kun hän palaa kotiin, itseasiassa kuvitteellisesti ja tarinallisestikin upealla loitsulla, hänen on nostettava kissa pöydälle ja kysyttävä suoraan Eliakselta, vieläkö tämä syömihmisenlihaa.

Ihan niinkuin normaaleissa arkisissa ihmissuhteissa muutenkin päivittäin kysytään. Seuraavaksi kaunista kuolemaa ja loitsuja, sekä mitä kaikkea sellaiseen vaaditaankin. Eräänlainen oppimiskokemus tämäkin. Yhtäkkiä Chise on kuolemanvaarassa. Keiju pelastaa hänet. Tapaamme myös muurahaishahmoja ja muuta hyvin mangamaista.

Tarinamme jatkuu kauniilla ja hienon synkästi kuvitetulla itkijänaisen kertomuksella. Chise on viettänyt nyt noin vuoden velhon kanssa vuoden. Kysymyksiä nousee. Myös velhon puolelta. Hän yrittää saada Chiseyn hyväksynnän sellaisenaan ja toisaalta pitää hänestä miehenä. Vakavaa.

Toiseksi viimeisessä pokkarissa seuraamme tarumaailman janihmismaailman kohtaamista joulun aikaan. Kentauri postinkantajana ja mielenkiintoisia joululahjoja. Lisäksi kuulemme kaksi ei niin riemastuttavaa tarianaa. Toinen Alicen menneisyydestä ja toinen kadonneen pojan tarina.

Viimeinen kirja onkin mysteeri. Se ei aivan auennut minulle. Ehkä mennään sellaisella mangalevelillä, että sinne tarvitsee asiantuntija passin. Kaunis ja mielenkiintoinen se on. Tarinaahan se ei päätä millään lailla. Itse asiassa tälle on ilmeisesti tulossa jatkoa.

Mielenkiintoista, mutta edelleen liian hämmentävää minulle. Taso ja kuvitus säilyvät. Kuvitus jopa paranee loppua kohti.

Koré Yamazaki
Suomennos: Antti Valkama
Punainen jättiläinen

 

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää