Jurassic World: Kaatunut valtakunta

Dinosaurukset palaavat jännittävässä ja toimivassa jatko-osassa

Alunperin trilogiaksi suunniteltu Jurassic World näyttää toteuttavan sen, että jatko-osakin vielä saadaan. Ensimmäinen osa oli Jurassic Parkeista tuttua leikittelyä saarimaisemissa, mutta tämä kakkososa tuo dinot keskuuteemme. Elokuvan loppu antaa mahdollisuudet ihan mihin vain jatkoa ajatellen.

Joitakin vuosia on kulunut, kun kauheudet Jurassic Worldissa tapahtuivat. Nyt saarta uhkaa luonnonmullistus tulivuorenpurkauksen muodossa. Ihmiskunta miettii, antaako kohtalon toteutua, ja jättää dinot kuolemaan saarelle vai pelastaako ne? Sen verran geenileikittelyistä on opittu, että kerran herätetyt dinot voisi jättää rauhaan.

Mutta toki dollarinkuvat silmissä, paha taho haluaa tuoda dinoja rikkaille lemmikeiksi ja jopa valjastaa niistä uusia sotakoneita. Tähän tarvitaan edellisestä osasta tuttua Blue raptoria.

Clairen (Bryce Dallas Howard) ja Owenin (Chris Pratt) suhde on edellisen osan jälkeen jo kuivunut ja loppunut. Nyt kumpaakin tarvitaan jälleen saarella. Kun heille selviää, että saaren dinojen pelastuskeikka ei olekaan sitä mitä pitäisi, alkaa action täytteinen tarina, jossa mietitään eettisiä asioita ja annetaan myös tilaa lemmen lämmittelyyn.

Saariosion jälkeen seikkaillaan pääasiassa rikkaan pahiksen jättiläismäisessä kartanossa. Ajojahdissa mukana pääpari, pahikset, pikkutyttö jolla on hämäräperäinen menneisyys ja tottahan toki uusi, pahempi, viisaampi ja pelottavampi geenimanipuloitu dino. 

Tarina on hyvinkin, miten sen nyt sanoisi, ilmava ja täysin epäuskottava, niin kuin pitääkin. Tämä on viihdettä. Pääosin mennään koko ajan tuhatta ja sataa kaasu pohjassa. Laavaa ja dinoja pakoon juosten. Piilotellaan milloin missäkin ja ehditään kaiken keskellä yksi pusukin vaihtaa.

Käsikirjoitukseen kuuluu aina pari ärsyttävää nuorta. Niin tälläkin kertaa. Arkajalka tekniikkanörtti ja itsevarma dinolääkäri. Ihme kyllä lapsirooli ei tällä kertaa ole kovinkaan ärsyttävä, itseasiassa jopa ihan siedettävä. Yleensä olen toivonut, että inhat lapsiroolit voisi popsia dinojen suuhun heti ensimetreillä. 

Pääparina Howard ja Pratt toistavat edellisen osan roolinsa totutulla rutiinilla.

Dinot ovat tälläkin kertaa pääosassa. Blue kasvattaa rooliaan, osa dinoista saa tunteet katsojien pintaan ja uusi pahisdino on kaikkine kynsinaputuksineen oikein paha paha. Odotan kuulevani tuon naputuksen myös seuraavassa osassa?

Tampereen Plevnan Scape sali toimi jälleen hienosti. Varsinkin äänentoisto sai penkit sopivasti tärähtelemään. Kuvana 3D oli selkeää ja syvää, mutta ei välttämätöntä. Itseasiassa dinot näyttivät tehosteina luonnollisimmilta kuin ihmiset lähikuvissa. Lähäreissä ihmisistä tuli hieman vahamaisia. 

Tehosteet täyttä tuhtia tavaraa ja ääniraita musiikkeineen toimii.

Mielestäni tämä oli aika paljon edellistä pelottavampi. Tässä oli samaa synkkyyttä ja jopa kauhua, kuin Jurassic Park kolmosessa. Kyllä minä ainakin liimauduin Scape salin Italialaiseen nahkapenkkiin hyvinkin tiiviisti. Taisin jopa pompata pari senttiä ilmaan muutamassa kohtauksessa. Eli kaukana ollaan ensimmäisen Jurassic Parkin lapsellisuudesta. 

Mainiota kesäviihdettä ja hieman parempi kuin edellinen.