Preacher Deluxe – Viides kirja


Tarina jatkuu edelleen yhtä tasokkaana.


Siitä onkin hetki vierähtänyt, kun pääsin matkaan Preacher sarjakuvan seurassa. Itse asiassa lähes kaksi vuotta sitten olen Preacher 4:n arvioinut. Mutta tätä tarina ja myös kuvitusnannaa kannatti jälleen odottaa. Ja tämä päättääkin sopivasti RW kustannukselta saamani seitsemän kilon paketin arviointirulianssin. Myöhemmin taas toivottavasti lisää. 

Matka jatkuu taas. Kolmikkommehan erkaantui jo ajat sitten ja itseasiassa tämä kirja, joka sisältää luvut 41–54 on pääosin Jessen omaa seikkailua. Tekstissä mielestäni vilahti luku, että siitä on vasta kolme kuukautta, kun koko Preacher taru sai alkunsa Jessen pastori ajoista.

Matka vie Jessen lapsuuden kotikonnuille Texasiin Salvation nimiseen, kärpäsen paskan kokoiseen kylään. Kylää pitää otteessaan läheisen lihajalostamon hullu ”anustapin” kokoinen mies, Odin Quincannon ja hänen todella perverssi lakinaisensa, neiti Oatlash. Pian tutustuttuaan lapsuuden kaverinsa yksisilmäiseen siskoon Lorieen ja Jodie’s Baaria pyörittävään Jodieen, Jesse huomaa olevansa koko mielipuolisen pikkukaupungin sheriffi. Tummaihoisen apulaissheriffi Cindyn kanssa Jesse päättää suorittaa pienen ”puhdistuksen” Salvation kaupungissa. Mukaan on saatu Saksalainen vakooja, natsiseksiä, Ku Klux Klan ja helvetin paljon kaikkiin kohdistuvaa rasismia. Sekä saamme vastauksen suureen salaisuuteen koskien Jessen erästä lähimmäistä

Puolen vuoden päästä on taas aika jatkaa matkaa. Jesse naukkailee hieman hallusinogeenejä, joissa selviää, no ainakin ehkä, selviää menneisyyden asioita, ja se, miksi hän on menettänyt silmänsä.

Kuullaan myös Spacemanin ja Jessen isän tarina sodasta. Näemme välähdyksen Tulipin ja Cassidyn matkasta, sekä muisteloja Tulipin lapsuudesta ja hänen suhteestaan Amyyn. 

Ajomatkallaan Jesse taas saa kuulla tarinat pornotähden dildo-onnettomuudesta ja homoista seksuaalietsivistä. Amy taas puolestaan kuulee kertomuksen miten miehestä tuli vahingossa kemiallisesti kastroitu.

Loppu taas loppuu mielenkiintoisesti. Lukekaa itse. En halua pilata lukukokemustanne.

Dillon pitää taiteensa tasalaatuisen upeana. Selkeänä ja yksinkertaisen kauniina. Ennis taas on yhtä vedossa kuin ennenkin. Tarina juoksee mielipuolisen outona ja yllättävänä.

Koivumäki kääntää taas tekstiä asiallisesti, mutta viljelee käsittämättömän omaleimaisesti suomennettuja kirosanoja, niinkuin asiaan kuuluukin.

Suosittelen tässä vaiheessa kaikille sairaan, mutta laadukkaan aikuisen sarjakuvan ystäville, viimeistään nyt hommaamaan koko kirjasarjan itselleen. Vaikka kuusen alle. 

Onneksi vielä kirja kuusi on suomentamatta. Se valitettavasti onkin sitten viimeinen.

Tarina: Garth Ennis
Kuvitus: Steve Dillon
Käännös: Antti Koivumäki
RW kustannus

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää

1 Comment

Comments are closed.