Soriferia

5/5

KUVA: Sorin Sirkuksen joulushow-esityksestä Soriferia. Kuvaaja: Kristian Wanwik.

Huikeaa sirkustelua maankamaralla ja yläilmoissa

Olen ollut onnellisessa asemassa, kun olen saanut jo yli kymmenen vuotta nauttia joka vuoden huipentumasta, Sorin sirkuksen joulushowsta. En yhtään ihmettele, että samat ihmiset käyvät tämän upean pläjäyksen perheineen vuosittain myös katsomassa. Liputkin on syytä hankkia ajoissa, koska nämä esitykset ovat yleensä aina loppuun myytyjä. 

Tälläkin kertaa nuorten esiintyjien show sykkii tehokkaasti eteenpäin hengästyttävällä tahdilla. Minä ainakin jännitin, hikoilin, pudistelin päätäni, liikutuin ja taisinpa pari kertaa huudahtaakin katsomossa. Ja vaikka näitä olen nähnyt, joka kerta maneesilla näkee jotain uutta ja ällistyttävää. Niin tälläkin kertaa. 

Käsikirjoittaja ohjaaja Taina Kopra on luonut sirkuslaisten ja muun tiimin kanssa kiehtovan maailman. Hirmuinen hallitsija tornissaan (Juho Fabrin) käskyttää eräänlaista cyber- ja steam punk -kansaa, toisaalla taas leppoinen Mad Max -henkinen aavikkokansa elelee omaa elämäänsä, mutta kun aavikkokansalaisia alkaa kadota steam punk -tehtaiden syövereihin orjiksi, on pakko toimia ja lähteä pelastamaan omiaan. Siinä samalla vapautetaan myös muutkin hirmu hallitsijan ikeestä. Tarina on kevyt, ja sen tarkoitus onkin vain sitoa upeita sirkusnumeroita yhteen.

Tuttuja elementtejä esityksistä löytyy. On paljon akrobatiaa, jonglöörausta, tikapuuta, tulinumero, ja monenmoista muuta. Itselläni jäi kauneimpana numeroina mieleen aavikkoliskojen akrobatiat ja köydessä kieppumiset. Hurjin numero, joka sai hikikarpalot kohoamaan otsalleni oli zola bola -tasapainoilunumero. Uskomattomin tempuista taas oli löysällä nuoralla tapahtuva korkealla yksipyöräisellä tasapainoilu ja siinä samalla jonglööraus. Myös hurja uutuustemppu Korean Swing nähdään ja viimeistään siinä vaiheessa, kun nuori nainen kiikkuu keinutrapetsilla pääsi yläpuolella hurjassa vauhdissa rastat hulmuten, olet täysin myyty. 

Mukana myös aavikkoliskojen lisäksi ainakin pari hieman yksinkertaista lehmää ja muutama hyvin pitkä luurankomainen kana. Myös ”järeätä” robottitekniikkaa on tarjolla. 

Visuaalisesti Sorin sirkus tarjoaa totutusti silmänruokaa. ”Pyörätehdas” kohtaus on kerrassaan upea, mutta kaikki numerot saavat hienolla valaistuksella lisä tehoa. Kiitos siitä valosuunnittelusta vastanneelle Eero Auviselle. Kitte Klemettilä ylittää joka vuosi itsensä puvustuksellaan. Nytkin kumpaisenkin kansan vaatteiden yksityiskohtia on kiva bongailla ja ihastella. Maskeerauksista vastaava Jonna Kivimäki ja kampauksista huolehtinut Malla Tallgren tukevat upeasti nuorten esiintyjien rooleja töillään. Visuaalisuudesta siis täysi kymppi. Silmiähivelevän nautittavaa katsottavaa. 

Aavikkokansan musiikeista vastaa Joona Kukkola muina Ennio Morriconeina ja cyberteknojumputuksesta lavalla livenä heiluva ja soittava Juho Fabrin. Musiikki on suuri osa tätä esitystä, ja se jos mikä tuo tarinaan fiilistä. Aivan huikeita biisejä ja Fabrinin liveaktia konerumpujen  kimpussa on ilo katsella.

Jälleen kerran olen pöyristynyt näiden alle parikymppisten nuorten uskomattomista kyvyistä ja taidoista, ja siitä intensiteetistä, millä he numeroitaan tekevät. Ja jos pieni kömmähdys käy (joita ei todellakaan montaa tullut), ei muuta kuin temppua vaan uudestaan tekemään selkä suorana ja ryhdikkäänä. Itse en kykenisi mihinkään, mitä maneesilla näin. Lihaksia, taitoa ja rakkautta lajiin. 

Myös se onnellisuus ja tekemisen ilo välittyy katsomoon saakka ja katsoja lähtee varmasti hymyillen, hieman epäuskoisena näkemästänsä taidokkuudesta, kohti kotia. Arvostan suurella sydämellä.

Kommentoi

kommenttia

Write a Review

Lue lisää