Watchmen / Vartijat

5/5

 Tarina: Alan Moore
Kuvitus: Dave Gibbons
Suomennos: Jouko Ruokosenmäki
RW kustannus

Yksi maailman parhaista sarjakuvista

Nyt on tämä sarjakuva-arvostelija kovan paikan edessä. Mitä, tai edes miten, kertoa mikä tämä ehdoton sarjakuvien aateli on olemassa ololtaan?

Alunperin kaksitoista osaisena sarjakuvana, vuonna 1986 päivänvalon nähnyt teos on niin monimuotoinen, sisältää niin monta tarinaa, aihetta ja sivujuonta, että on lähes mahdotonta edes yrittää lähteä valaisemaan koko sen sisältämää maailmaa.

Itse ostin ja luin kirjan ensimmäisen kerran muistaakseni Egmont kustannuksen julkaisemana vuonna 2006. Se ilmeisesti osoittautui sarjakuvafriikkien keskuudessa hitiksi myös täällä Suomen kamaralla, koska uusintapainos julkaistiin jo vuonna 2009. Nyt kun tarina HBO-suoratoistopalvelun sarjan kautta on taas ajankohtainen, RW kustannus tekee teokselle kunniaa, ja julkaisee jälleen kirjasta uuden painoksen. 

On vuosi 1985. Maailma ei ole ihan sellainen kuin missä me nyt elämme. Kylmänsodan uhka kummittelee koko ajan kuitenkin maailmassa, ja Afganistanissa kuohuu. 

Vuodesta 1977 Yhdysvaltojen hallitus on kuitenkin tukenut ”kummajaisia”, jotka ovat ”vartioineet” ja pitäneet järjestystä yllä. Vain yksi heistä, Tri Manhattan, on ainut joka omaa yliluonnollisia kykyjä. Muut luottavat naamioihinsa, voimaansa ja teknisiin vempeleihin. 

Suurin osa on jo jättänyt naamiotouhut, ja elää, tai ainakin yrittää elää normaalia elämää. 

Kun yksi vanhoista Vartijoista, Koomikko tapetaan, Rorschack (tietänette mistä hänen naamionsa nimi tulee?) alkaa yksitysietsivämäisesti selvittää murhaa. Kuka on seuraava?

 Tri Manhattan saa tarpeekseen ihmisten sekoiluista, ja syytöksistä, että hän on voimillaan tartuttanut läheisiinsä syöpää, ja päättää poistua takavasemmalle omaan rauhaan. Ensin hän käväisee Arizonassa, ja sitten lähtee Mars planeetalle pystyttämään omaa ”yksinäisyyden linnakettaan”. 

Muut entiset Vartijat sekoilevat omassa elämässään. Yöpöllö, kera entisen Silkkiperhpsen tyttären kanssa päättää vapauttaa Rorschackin vankilasta ja löytää syyllisen kaikkiin tapahtumiin. Lopulta itse Tri Manhattanin on palattava maan pinnalle, että ratkaisu arvoitukseen löytyy.

Lisäksi välillä kerrotaan, miten Tri Manhattan sai oudot voimansa. Lisäksi kerrotaan surullinen menneisyys Rorschackin menneisyydestä, ja valotetaan, miksi hänestä tulee niin sairas mieleltään. Tässä vaiheessa voisi verrata tuoreen Joker-elokuvan tarinaa. 

Monta muutakin kipeää, jopa ällöttävää tarinaa ja taustaa käydään läpi. Osittain niitä valoitetaan sarjakuvan lisäksi myös otteilla erilaisista julkaisuista, kuten ”Maskin takana” tai ”Tohtori Manhattan: Supervoimat ja supervallat’. Sekä otteilla Rorschackin luottamuksellisista poliisi ja psykiatrilausunnoista. 

Vaikka perustarina on rankka ja vakava, huumoriakin viljellään hieman, pääosin mainion kuivasti. Itselleni upposi kohta, missä Pöllöaluksessa etsitään tupakansytytintä, mutta tohautetaankin liekinheittimet päälle. Tirsk. 

Ei ihmekään, että sarjakuva on palkittu monin palkinnoin, ja pääsihän se myös vuonna 2005 Time-lehden parhaat 100 romaania listalle ainoana sarjakuvana. 

Alan Moore on luonut monia upeita teoksia. Äkkiseltään voisin mainita esim V niin kuin verikosto, Kapteeni Britannia ja Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga. 

Dave Gibbons taasen ei lukeudu ihan omiin suosikkeihin kuvittajana, vaikka hän onkin työskennellyt lähes kaikkien supersankareiden ja konnien kanssa. Silti tämä teos on täydellinen.

Itse ehkä enemmän pidin veriroiskeisesta Smile-kannesta, kuin tästä uuden painoksen versiosta, mutta kyllä tässäkin oma retroviehätyksensäkin on.

Tämän enempää en aio elokuvaa vuodelta 2009 kommentoida, enkä edes hienoa HBO:n Watchmen -sarjaa. Sen verran sarjasta, että lukekaa ensin tämä sarjakuva, koska tämä on pohja ja raamattu sille kaikelle kuitenkin.

Klassikko, jonka jokaisen tulisi lukea. Amen.

Kommentoi

kommenttia

Write a Review

Lue lisää