Vieraskirjassa: Salla Simukka

Sananen artikkelin kirjoittajalta, Gekolta: En hirveästi yleensä tee näitä henkilöhaastatteluja, koska en koe olevani niissä kovinkaan hyvä. Mutta kun tuossa ihan äskettäin etsin työmatkoille ja illaksi yöpöydälle jotain kuunneltavaa äänikirjan muodossa, törmäsin Salla Simukan Lumikki-trilogiaan. Uteliaisuus voitti, ja päätin ottaa selvää, minkälainen nainen löytyy tuon koukuttavan kirjasarjan takaa.

Salla Simukka asustaa Tampereen keskustassa yksinään. Hän on 38-vuotias. Salla on kirjoittanut viisitoista omaa teosta, joista suurin osa on nuorten aikuisten kirjallisuutta. Lisäksi hän on tehnyt muutamia yhteisteoksia, niistä tuoreimpana vuonna 2019 ilmestynyt aikuisten psykologinen trilleri Kontakti, jonka hän kirjoitti yhdessä Siri Kolun kanssa yhteisellä kirjailijanimellä S/S Urst.

Oman kirjoittamisensa lisäksi, hän suunnittelee yhdessä kirjailija Siri Kolun kanssa Turun kirjamessujen lasten alueen ohjelmaa. 

– Aiemmin olen tehnyt työkseni muitakin hommia kuten esimerkiksi suomennoksia ja kirja-arvioita. Lisäksi olin Lukufiilis-lehden toimitussihteeri ja useamman vuoden mukana käsikirjoittamassa Uusi Päivä -sarjaa. Vuonna 2017 jaoin Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkyyden kirjailija Tommi Kinnusen kanssa.

Minusta on kiinnostava kokeilla uusia asioita ja omia rajojani kirjailijana.

Salla Simukka

Sallan tahti kirjailijana on aikamoinen. Jos miettii, että esikoiskirja Kun enkelit katsovat muualle ilmestyi jo vuonna 2002, ja nyt viisitoista kirjaa myöhemmin, ensi kesänä ilmestyy myös uusi kirja. Siitä lisää hieman myöhemmin.

Simukan kirjoissa, myös Lumikki trilogiassa, on vahvaa LGBTIQA-tematiikkaa, jota hän kommentoi:  

– Esikoisestani saakka LGBTIQA-teemat ja -hahmot ovat olleet tärkeä osa teoksiani.

Ilmestyessään vuonna 2002 Kun enkelit katsovat muualle -kirja oli ensimmäisiä kotimaisia nuortenromaaneja, joissa kuvattiin kahden tytön välistä rakkautta.

– Olen kirjoittanut monenlaisia genrejä kuten realistista proosaa, jännityskirjallisuutta, lähitulevaisuuteen sijoittuvaa dystopiaa, novelleja, fantasiaa… En osaa kuvitella, että keskittyisin jatkossakaan vain yhteen kirjallisuudenlajiin. Minusta on kiinnostava kokeilla uusia asioita ja omia rajojani kirjailijana.

Itselleni kirjat ovat olleet tärkeä asia läpi elämän. Minulle luettiin pienenä paljon, ja lukemaan opittuani olen lukenut kirjallisuutta laidasta laitaan. Silti palaan usein kuitenkin nuortenkirjoihin. Niissä on omanlaisensa vetovoima. Joten pakkohan minun on Sallaltakin kysyä, mikä on ensimmäinen lukemasi oikea kirja, jonka hän muistaa-

– En kyllä suoraan sanottuna pysty muistamaan, minkä kirjan olen lukenut ensimmäisenä! Minulle luettiin jatkuvasti ja paljon, kun olin pieni, joten luultavasti kyseessä on ollut jokin lempikuvakirja, ehkä jokin Eva Erikssonin tai Mauri Kunnaksen teos, jonka olen lukemaan opittuani lukenut itsekin.

Mutta lukeminen on hänelle tärkeää edelleenkin. Hänen omasta kirjahyllystään löytyy tuhansia kirjoja. Salla kertoo pitävänsä kirjoista fyysisinä esineinä. Mikä on täysin ymmärrettävää. Itse olen samanlainen, vaikka tilaahan ne vievät. Mutta pidän myös siitä, että kodissa kirjahyllyssä on kirjoja, eikä vain matkamuistoja, valokuvia ja puoliksi juotu likööripullo kertomassa Mallorcan reissusta. 

– Tämän vuoden alusta olen alkanut pitkästä aikaa kirjata ylös lukemiani kirjoja ja parin kuukauden tilasto näyttäisi siltä, että luen kuukaudessa noin 12 kirjaa tai sarjakuvaa. Luen käytännössä kaiken kirjallisuuteni fyysisinä kirjoina. Tuijotan ruutua niin paljon muutenkin, etten halua lukea kirjojani näytöltä. Äänikirjatkaan eivät ole ensisijaisesti minun juttuni, sillä kuulen tekstin mieluusti päässäni ns. omalla äänelläni tai sillä äänellä, jonka kuvittelen kertojalle.

– Minua kiinnostaa hyvin monenlainen kirjallisuus. Tällä hetkellä ehkä eniten jollain tavoin genrerajat ylittävä tai rakenteellisesti kutkuttava kirjallisuus. Luen laidasta laitaan, lasten kuvakirjoista aikuisten runoihin ja tietokirjoihin saakka. Luen jatkuvasti enkä voisi kuvitella elämää ilman lukemista. Lukeminen ei ole minulle varsinaisesti työtä eikä harrastus vaan tapa olla olemassa tässä maailmassa. Se on yhtä olennaista kuin hengittäminen. kuvaa Simukka.

Kysyessäni mitä hän tekisi työkseen, jos ei olisi kirjailija. Vastaus on selkeä. Hän työskentelisi jollain lailla kuvataiteen parissa:

– Piirtäminen kulki minulla pitkään tasavahvana kirjoittamisen kanssa ja olin ala- ja yläasteella kuvaamataitoluokalla.

Mikä tai mitkä kirjat ovat itsellesi jääneet tärkeinä mieleen? Ketä kirjailijoita ihailet? Kuka Suomalainen kirjailija on mielestäsi guru?

– Voi, näitä kirjoja on niin paljon, että kaikkien luettelemiseen menisi varmaan puoli vuotta! Lapsuudessa ja nuoruudessa tärkeitä olivat esimerkiksi Ronja Ryövärintytär, Pieni runotyttö, Taru sormusten herrasta, Pimeä nousee -sarja…

– Olen vähän huono fanittamaan tai ihailemaan ihmisiä, koska uskon, että meissä kaikissa on jotain ihailtavaa ja toisaalta jotain sellaista, mitä ei kannata fanittaa. Enemmän ihailen teoksia kuin tekijöitä. Tove Janssonin kirjailijan- ja taiteilijanura on kyllä huikea ja toivoisin, että itse voisin vanhana katsoa taaksepäin ja olla tyytyväinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus tehdä monenlaista ja toteuttaa itseäni monin eri tavoin.

Kun kysyn, tunteeko hän olevansa ”julkkis” tai tunnistetaanko häntä? Sakka vastaa:

– En varsinaisesti koe olevani julkkis, mutta tiedostan, että jollain tasolla varmaankin olen julkisuuden henkilö. Luultavasti minut tunnistetaan useammin kuin itse edes huomaan. Joskus ihmiset tulevat kertomaan, että ovat tykänneet kirjoistani ja se tuntuu tietenkin mukavalta. Ajattelen, että työni kirjailijana on julkista, mutta henkilökohtainen elämäni on yksityistä ja pidän siitä rajasta kiinni.

Vuonna 2013 ilmestyi ensimmäinen osa Lumikki trilogiasta ja se räjäytti pankin, ja muutti Simukan kirjailijaelämän totaalisesti.

Punainen kuin veri, Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu

Trilogiassa seikkailee Lumikki Andersson niminen lukiolaistyttö. Ensimmäisessä osassa ratkotaan veristen rahojen arvoitusta Tampereen maisemissa. Toinen osa vie lukijan Prahaan, jossa Lumikki sotkeutuu uskonlahkon asioihin. Kolmas osa, palauttaa Lumikin taas Tampereen maisemiin. Hän saa kannoillensa vainoajan varjon, joka tuntuu tietävän hänestä jopa enemmän kuin hän itse tietää. 

Itse kuuntelin trilogian muutamissa päivissä äänikirjana, ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille teini-ikäisistä ylöspäin. Lumikki on hahmona mielenkiintoinen, omalaatuinen ja onnistuu sekaantumaan uskomattomiin, mutta silti niin todentuntuisiin seikkailuihin. Varsinkin kolmannen osan ahdistavuus ja jännittävyys on suorastaan hyytävää. Kirjansarjan käännösoikeudet on myyty kymmeniin maihin, ja se pitää kirjailijan kiireisenä, mutta varmistaa myös elannon. 

On ollut huikeaa päästä tapaamaan lukijoita eri maissa ja näkemään paikkoja, joissa en muuten varmaan olisi tullut koskaan käyneeksi.

Salla Simukka

– Vuosina 2014–16 matkustin eri puolilla maailmaa enemmän kuin siihen saakka yhteensä promotoimassa käännöksiä. On ollut huikeaa päästä tapaamaan lukijoita eri maissa ja näkemään paikkoja, joissa en muuten varmaan olisi tullut koskaan käyneeksi. Tietenkin myös täällä kotimaassa asemani kirjailijana on muuttunut. Nimeni on yllättävän monelle tuttu ja kirjojani, etenkin Lumikki-trilogiaa, luetaan paljon enemmän kuin ennen. Pystyn tällä hetkellä elättämään itseni vapaana kirjailijana eli kirjamyyntituloilla, lainauskorvauksilla, tilaustekstien palkkioilla, kirjailijavierailupalkkioilla ja apurahoilla, kuvailee Simukka.

Lumikki trilogiasta on myös suunnitteilla ja tuloillaan Hollywoodissa tv-sarja. Sen enempää Salla ei saa projektista kertoa, mutta utelen silti hieman aiheesta: miltä tuntuu, kun joku ostaa filmausoikeudet ”omaan lapseen.” Pääsetkö itse vaikuttamaan projektiin, vai luotatko tässä muihin ammattilaisiin?

– Pääsen vaikuttamaan joihinkin asioihin tai vaiheisiin, mutta noin periaatteessa ajattelen, että filmatisointi on aina oma teoksensa, joka toimii eri tavoin kuin kirjallisuus. En ole koskaan erityisemmin haaveillut siitä, että teoksistani tehtäisiin elokuvia tai muita filmatisointeja. Kirjojen kirjoittaminen on minulle se keskeisin juttu ja jos jotain muita tulkintoja tulee niistä, se on bonusta ja plussaa, joka ei tavallaan liity enää minuun.

Itse kunnioitan kirjailijoita ja heidän tapaansa työskennellä, vaikka se onkin hyvin yksinäistä ja jopa omalla tavalla orjallista ja aikataulullista duunia.

Kerroppas perus työpäivästäsi? Aikataulut, päivärytmi.

– Minulla on niin monenlaisia tavallisia työpäiviä, että niiden kaikkien aikataulut vaihtelevat. Kirjailijavierailupäivät ovat omanlaisiaan, samoin palaveripäivät. Jotkut työpäivät menevät juoksevien asioiden hoitamiseen, meileihin vastaamiseen yms.

– Mutta jos ajatellaan sellaista päivää, jolloin minulla on mahdollisuus keskittyä vain kirjoittamiseen, se menee suunnilleen näin:
Herätys noin klo 9, aamupala, aamun lehden lukeminen, meilien tsekkaaminen ja kiireellisiin vastaaminen, klo 11–13 kirjoittamista, 13–14 ulkoilu tai kaupassa käynti, 14–15 ruuanlaitto ja syöminen, 15–19-20 kirjoittamista, 20 eteenpäin tv-sarjan tai elokuvan katsomista, yhteydenpitoa ystäviin, 22-23 lukemista sängyssä, noin klo 23-24 nukkumaan.

Minun on pakko hieman lipsahtaa aiheesta, koska olen tällaisia samankaltaisia haastatteluja tehnyt tänne sivustolle nimellä ”Sarjakuvaan kadonneet”, joissa haastattelen sarjakuvien parissa työskenteleviä ihmisiä. Ja muutenkin paljon sarjakuvakritiikkejä kirjoitellut. Joten kysytäänpä myös Sallalta seuraavat kysymykset.

Jos olisit supersankari tai muu sarjakuvahahmo, kuka olisit? 1. naispuolinen, 2. miespuolinen ja 3. muu:

1. Olisi mahtavaa olla Nemi.

2. Olisi kiinnostavaa olla Sandman-sarjakuvien Morfeus.

3. Kamala luonto -sarjakuvan pöllö.

Minkä supervoiman haluaisit omata?

– Ajatusten lukeminen olisi todella kiehtovaa, mutta samalla se voisi olla melko pelottavaa ja häiritsevää.

Mitä teet 15 vuoden kuluttua?

– En tiedä. Olen lakannut kuvittelemasta, että voisin tietää, miltä oma elämäni tai maailma näyttävät 15 (tai edes viiden) vuoden kuluttua. Toivottavasti silloinkin kirjoitan.

Mutta ennen kuin viisitoista vuotta vierähtää. Saamme nauttia Salla Simukan uudesta kirjasta jo piakkoin.

– Kirja on tulossa kesäkuussa ja se alkaa olla hyvin pitkälti valmis! Kyseessä on nuorten aikuisten romaani nimeltä Lukitut, joka sijoittuu vankilaan. Siinä 50 nuorta on vangittu rikoksista, jotka heidän on laskettu tekevän tulevaisuudessa. Viisi eri näkökulmahenkilöä kuljettavat tarinaa eteenpäin kohti väistämätöntä hetkeä, jolloin yksi heistä kuolee…

Kyseessä on siis nuorten aikuisten romaani, joka ilmestyy kesäkuussa 2020 Tammen julkaisemana. Jos fyysiset kirjakaupat ovat silloin vielä kiinni, sitä saa tilattua monestakin eri nettikaupasta. Kustantamon oma kauppa on Werner & Jarl.

Mitä muuta haluat meille vielä kertoa?

– Pysykää terveinä, peskää käsiä, lukekaa kirjoja ja tukekaa mahdollisuuksien mukaan kotimaista kirjallisuutta!

Kiitos Salla Simukka loistavista vastauksista! Lukijoille tarkennettakoon vielä, että haastattelu tehtiin koronaepidemian riehuessa, ja kaikkien ollessa kodeissansa sähköpostitse. 

Kommentoi

kommenttia

Write a Review

Lue lisää