Yoko Tsuno: Ametistin kirous 

Matka menneisyyteen on kimurantti tarina

Ensin ajattelin, että mahtavaa, uusi Yoko Tsuno albumi! Mutta kun aihetta hieman tutkiskelin, huomasin, että tämä Ametistin kirous on julkaistu suomeksi joa aiemminkin vuonna 2013. Mutta niin tai näin, nyt tämä albumi tuli tuoreena uudelleenjulkaisuna Egmontilta. Hyvä näin, koska tämä oli ainakin minulle ensikosketus tähän Yokon seikkailuun.

Tällä kertaa seikkailumme alkaa Venäjältä, josta Yoko ystävänsä Emilian kanssa koelentää uuden huipputeknisen lentokoneen Skotlantiin. Ja kyllä, Suomen yli mennään ja Suomikin mainitaan.

Perillä tavataan tuttuja Yokon ystäviä. Mutta pian Emilia ja Yoko saavat viestin menneisyydestä! Ja kappas vaan aikakonekin löytyy sopivasti, ja kohta ollaan seikkailemassa vuodessa 1934. Seikkailut vievät muun muassa Skotlannista Lontooseen. 

Aikamoinen Emilian sukumylläkkä on luvassa. Tarinaan kuuluu hienoja autoja ja erittäin paljon erilaisia lentokoneita. Kyseessä on lääkkeen vienti tulevaisuudesta menneisyyteen, ettei Emilian aikajatkumon käy huonosti. Myös tarinan nimen ametisti on mukana kuvioissa, mutta se on loppujen lopuksi vain sivujuoni isommassa kokonaisuudessa. Ja lopulta Leloup suht tuttuun tyyliinsä vetää lopussa mutkat suoriksi ja koko arvoitus selvitetään viimeisillä sarjakuvan sivuilla.

Tämä tarina verrattuna esimerkiksi Yokon avaruusseikkailuihin, voi olla varsinkin nuoremmille Tsuno-faneille hieman haastavampaa luettavaa. Tällainen varttuneenpikin lukija sai ihailla sankarittarien seikkailuja kieli keskellä suuta, nimittäin niin paljon menneisyydessä vieritetään hahmoja ja Emilian sukua tulkittavaksi, että sai olla tarkkana kuka kukin on?

Tarina on jokatapauksessa mukaansa tempaava. Ehkä jopa hieman väkivaltaisempikin kuin useammat seikkailut? Ja hieman sinne oli päässyt rasistisiakin viittauksia, mutta toki ajanakuvaan liittyen. 

Olen aina pitänyt Leloupin äärettömän pikkutarkasta piirrostyylistä. Nyt se näkyy varsinkin lentokoneissa. Toki hän on hienosti taustatyönsä tehnyt, koska uskoakseni kaikki asiat, esineet, rakennukset ovat oikeasti olleet juurikin 1934 vuonna. Eli tämä on loistava trippi myös historiaan. 

Yoko Tsuno albumit ovat hyvin ”ruokaista” luettavaa. Pikkutarkka kuvitus yhdistettynä paljoon toimintaan ja paljoon puhekuplatekstiin vaatii oikeasti keskittymistä. Itse luin tämän albumin suosiolla kahdessa osassa kahtena päivänä. Hieman sulatellen ja miettien lukemaani ja katselemaani. 

Jos kerran uusiksi julkaisuja on tulossa lisääkin, niin jokohan se aina vinkumani Elämän rajoilla -albumi saisi uudestaan päivänvalon?

Mutta kerrassaan mainio ja viihdyttävä tämäkin Yokon seikkailu oli. Kiitos tästä.

Seuraavaa albumia odotellessa käykääpä täältä Man Made Lifestylen sivuilta lukemassa muita Yoko Tsuno -seikkailujen arvosteluja.