Ihmeneloset: Kun kutsuu… Galactus!

Mahtavan klassinen lukupaketti

Kyllä nyt on John Byrne faneja lellitty. Joitain viikkoja sitten otin käsittelyyni John Byrnen Teräsmies -sarjakuvan, koska Superman-leffa rantautui leffateattereihin. Ja juuri kun olin uuden Fantastic Four -leffan arvioinut, sain käsiini tämän mahtavan sarjakuvakirjan. 

Ja tämä kultakimpale sisältää ison osan Byrnen Suomessakin jo aiemmin julkaistuista tarinoista Ihmenelosten omassa lehdessä vuonna -82 ja Hämähäkkimiehessä jatkotarinana vuonna -85. Ainoastaan ensimmäinen seikkailu, jossa mennään Wakandan kautta antiikin Rooma-tyyliseen seikkailuun, ei ainakaan minulla soittanut mitään kelloa. Ja nyt juuri en pääse omasta sarjakuvahyllystä asiaa tarkistamaan. Sieltä hyllystä kun kuitenkin kaikki Suomessa ilmestyneet Ihmeneloset-lehdet löytyisivät.  Seikkailussahan nähdään myös kukas muu kuin Musta pantteri. 

Kirjassa on oikeastaan kaksi päätarinaa. Jälkipuoliskolla Ihmeneloset mittelöivät ja jopa tekevät yhteistyötä Tohtori Doomin kanssa. Hänhän on nelikon verivihollinen. Alkupään Hieman tylsän Wakanda–antiikin Rooma tarinan jälkeen kohtaamme ensin julman Terraxin. Hän kurmuuttaa Ihmenelosia oikein olan takaa. 

Kuitenkin käy ilmi, että Terrax itse asiassa pakenee jotain suurempaa voimaa. Ja tadaa! Kohta saadaankin Galactus kuvioihin. Ja vaikka mukaan saadaan monia muita tuttuja, kuten Kostajat, tämän planeettoja elinvoimakseen syövän olennon nujertaminen ei olekaan ihan helppoa.

Nyt täytyy myöntää, että tässä on yksi, silloin muksuna minuun ehkä suurimman Ihmeneloset vaikutuksen tehneistä tarinoista. Vieläkin meinasi tippa tulla linssiin. 

HARMITTAVASTI TÄSTÄ kokoelmasta puuttuu tarina, kun Liekin silloisesta tyttöystävästä Frankie Rayesta tulee myös eräänlainen Ihmenelosten Liekkiä vastaava naispuolinen hahmo. 

Mutta tässä tarinakokonaisuudessa näytetään se, miten Galactus lopulta saadaan pois maapallon kimpusta, on se, että Frankie uhrautuu ihmiskunnan puolesta, ja alkaa Galactuksen uudeksi apuriksi kuin Hopeasurffari aikoinaan. 

Frankie lähtee kohti universumin ääriä, kun taas Liekki jää maapallolle yksinään ruikuttamaan rakkaansa perään. Niin dramaattista. 

Eikä tässä vielä kaikki! Jos olette lukeneet tuon minun Fantastic Four -leffan arvion, siellä jo enteilin Herra Fantastisen ja Näkymättömän tytön lapsen Franklinin kosmisia voimia. Ja nyt tässä se tarina on kaikille luettavissa. Tarinan nimi on Lapsuuden loppu.

Tämä on toinen minuun vaikutuksen tehneistä Byrnen seikkailuista. Upea idea. Tätä tarinaa en edes tässä avaa sen enempää. Lukekaa ja hämmästelkää itse. 

Byrne on Byrne. Mitäpä muuta hänestä voi sanoa. Hyviä tarinoita ja ihastuttavan tarkkaa ja kaunista sarjakuvataidetta. Aikaisemminkin olen kirjoittanut, että hän kyllä myös toistaa ja kierrättää eri sarjakuvissa omia ideoitaan ja hahmojaan. Silti näitä tarinoita on ilo lukea ja katsella.

Taas Egmont on hienosti ajan tasalla näiden julkaisujen kanssa. Uusi leffa ja tämä sarjakuva täydentävät upeasti toisiaan. Ehdoton ostos sinne jokaisen sarjiskokoelmaan.