Yllätysvieras

Suomalaiseen makuun mustaa huumoria, vaiko sittenkään?

Mut tunnetaan humoristisena veikkona, joka vihaa komedianäytelmiä. Nyt osui ja uppos. Komedia ja farssi ovat vaikea laji. Mulle. 

Tekstin täytyy olla oivaltava, osuva, paha ja hyvä. Ajoituksen pitää olla täydellistä. Tässä kappaleessa se hieman laahasi, mutta annetaan se anteeksi loistavan tekstin ja hyvien näyttelijöiden vuoksi.

TARINA ALKAA lyhyellä introlla, kun Lontoolaiset Peter ja Debbie kohtaavat risteilyllä detroitilaisen Elsan. Joka pian yllättäen ilmestyykin heille yllättäen yllätysvieraaksi. Elsan taustoja tutkiessaan pariskunta löytää netistä kaamean todellisuuden? Elsa onkin sarjamurhaaja! Voivatko he kotiinsa moista päästää? 

Tästä alkaa hillitön leikki. Miten britit (vertaan suomalaisiin), kehtaavat kieltää häntä tulemasta? Mutta kun Elsa tekee käytöksellään hyvää koko perheelle, varsinkin murrosikäisille lapsille, niin miten kehdata heittää hänet pihallekaan?

TARINA ON aivan täynnä hirtehistä mustaa huumoria, mikä ei varmasti teatterin siihen parkkiintuneeseen mummokansaan kaikella ronskiudellansa uppoa. 

Minuun upposi. Mulle tuli monesta repliikistä mieleen hullu Islantilainen yhden stripin piirtäjä Hugleigur Dagsson. Sen verran pimeällä puolella naurussa mennään. Hienosti ja pahasti. Inhottavan pahasti.  

TEKSTI ON tuore (2022) ja se näkyy ajankohtaisena ei puskafarssina vaan miellyttävyytenä ja hieman epämukavanolon tekijänä. Teatterinpenkissä katsojan  pitääkin kiemurella hieman. Uskomattomat näyttelijät ja roolijako. Ja hahmot.

Hahmot jäävät eniten mieleen. Ne ovat aitoja ja ah, jotenkin brittiläisiä, mutta niin kun sanoin, tämä on myös hyvin Suomea ja täysin nykypäivää. Pitäisikö vanhempien pitää enemmän lapsistaan huolta ja ottaa kontaktia heihin, että sarjamurhaajaa ei tarvitsisi päästää taloon? 

JOTENKIN NÄYTELMÄN ajankohtaisuus, netissä ja verkkopeleissä notkuminen, vanhempien kiire ja ajattelemattomuus saivat mut miettimään nyky oloa ja eloa. Totuutta.

Ja se hyvyys, joka paikalle saapuu, oli se sitten sarjamurhaajanainen tai ei, tuoko se pelastuken meidän arkeemme? Ehkä me jokainen tarvitsemme kotiimme vieraaksi yhden sarjamurhaajan?

KAIKKI NÄYTTELIJÄT tekevät hienoa työtä, mutta kyllä mulle jäi eniten mieleen Aku Sajakorpi (nytkin naurattaa) pihakomiteakunnan tai mikä lie naapurina ja Petra Aholan kehollinen heittäytyminen perheen äitinä. Kyllä se Panu Raipia vaan löytää hyviä uusia tekstejä ja osaa ohjata.