Kevyt Metalli 18
Paksua ja mustavalkoista
Uusin Kevyt Metalli numero 18 ei todellakaan ole mikään lättänä lehdykäinen, vaan 120 sivua taattua tavaraa sisältävä kirjanen. Tällä kertaa mustavalkoinen ja täynnä tuoretta tavaraa ja uusiakin tekijöitä.
Tuttuja tekijöitä ja jatkokertomuksia löytyy. Ilpo Koskelan 44 jatkuu. Tästä olen edelleen hieman pihalla. Mutta jälki on hyvää. Mukana myös Tuoni Myllylän Ruttonunnat, sekä ihan mielipuolisen outo Blancon ja Rosén AIICS, joka tuntuu menevän koko ajan vain oudommaksi. Tästä oikeastaan haluaisin, sitten joskus, kun tarina on valmis, nähdä ja kokea kokonaisen albumin.
Kivi Larmolan Tallinna 1950 ei oikein maistunut meikäläiselle, vaikka tykkäsinkin kivan suttuisesta kuvituksesta.
Sen sijaan Vesa Vitikaisen kirjoittama, ja aiemminkin kehumani kuvittaja Maximilian Meierin yhteistyö Cat oli varsin mainio kokonaisuus. Hieman sinne Shokki lehden suuntaan menevä surullinen, hupaisakin kauhupätkä. Kissat ovat kissoja. Muistakaa ruokkia ne.
Mikael Mäkisen Päiväkirjani on aina sopivan outoa mielenmaisemaa.
Aleksis Shin Mestarietsivä Musta joutsen oli mielenkiintoinen. Jäin vain miettimään, olenko hänen töihinsä aiemmin törmännyt? Tarkistaisin jos jaksaisin.
Tämän kertaisen numeron suurin yllättäjä olikin, ei sarjakuva, vaan minimini novelli Aleksi Kuutiolta Kokouspöytäkirja. Mielenkiintoinen ja ajattuksia herättävä kirjoitelma.
Sarjakuvallisesti eniten mieltymystä aiheutti Johannes Pekosen Risto Sammaleen itsetuudutus. Kaunista muuttuvaista piirrosjälkeä, hienot ruutuasettelut ja sopivan kysymysmerkkinen tarina. Tämä kolahti.
Mutta niin myös kolahtivat lopun Sippo Mentusen artikkelit.
Aiheina olivat Charlie Adlard, Peter Snejbjerg ja Torunn Grønbekk. Kaikki mielenkiintoisia kirjoituksia sarjakuvapiirtäjistä ja kirjoittajista. Silti kannustan lukemaan Mentusen isomman artikkelin Sarjakuvaroistot ja pudonneet tähdet. Seitsemän sivuinen artikkeli sisältää, tässä sen enempää paljastamatta, ajankohtaisia asioita sarjakuvamaailmaa kuohuttaneista, otsikoihinkin nousseista asioista. Erittäin tärkeä, mielenkiintoinen ja silmiä avaava kirjoitus.
Erittäin hyvä ja sopivasti vaihteleva kokonaisuus. Opus tuntuu hyvältä käsissä, ja huomaa että se on laadukkaasti kasattu. Kestämään useita luku kertoja.
Seuraava numero onkin sitten kuulema taas väreissä.
Usein olen sanonut, ja sanon jälleen kertran. Tällaista Suomessa julkaistavaa sarjakuvaa tarvitaan. Ja kannattaa myös muistaa 6.6.2026 Porissa järjestettävä Poriconi.
Kevyt Metalli 18
Päätoimittaja: Vesa Vitikainen
Musta Ritari kustannus
