Tuomas Koivurinne: 1918
Suomalaista sotahistoriaa. Valitettavan ahdistavaa ja totisinta totta.
Sain jokin aikaa sitten käsiini Tuomas Koivurinteen järkälemäisen sarjakuvateoksen 1918.
Tuo vuosiluku varmasti herättää jo ihan lukemana ajatuksia. Ja kyllä, tässä 150 sivuisessa teoksessa käydään läpi Suomen sisällissotaa. Täysin kaunistelematta ja rankasti.
Koivurinne kertoo tekijänsanoissaan saaneensa kipinän tähän teokseen eräästä tarinasta, joka häneltä julkaistiin Kevyt metalli teoksessa numero 3. Pikaisesti tarkistin, ja huomasin, että tuota kyseistä numeroa en olekaan täällä arvioinut.
Mitä tästä sarjakuvasta osaisi ja uskaltaisi sanoa? No ainakin sen, että kirjan kaikki kymmenisen tarinaa ovat todella rankkoja.
Ne ovat surullisia, ankeita ja synkkiä. Mutta koska kaikissa on totuuspohja, joten ne herättävät ajatuksia. Tämä sarjakuva jäänee kummittelemaan mieleen pidemmäksi aikaa.
Tarinat sijoittuvat eri puolille Suomea. Ja näkökulmaa otetaan puoleen ja toiseen. Aina kun ei edes voi tietää millä puolella kukin on? Onko kyseessä valkoinen vai punainen? Ja kuka oikeasti on vihollinen?
Kun miettii, että Suomi on juuri itsenäistynyt, ja sitten vielä perään tällainen sisällissota, ajat ovat vaikeat. Lisäksi kuvassa on mukana koko ajan talvi. Sota käytiin välillä 27. tammikuuta–15. toukokuuta 1918.
Vaikka tarinat ovat rankkoja, pilkahtaa siellä välillä jotain toivonkipinääkin.
Omiksi suosikeikseni nousivat tarinat Menneisyyden kahleet ja Olisit pysynyt kuolleena. Ja nämä kaksi ovat mielestäni teoksen ehkä ne inhottavimmat kertomukset. Niitä ei oikein voi lukea ilman, että niskavillat nousevat pystyyn. On lähtöjä, joista ei enää palata.
Tykkään valtavasti Koivurinteen hyvin selkeästä kuvitustyylistä. Tarkkaa linjaa ja viivaa.
Teos on mustavalkoinen. Tai ei ihan. Ensimmäinen tarina on kokonaan mustavalkoinen, mutta päättyy kuvaan jossa on mukana punaista. Seuraava tarina yllättää. Punaisten punaiset käsinauhat hyppäävät silmille. Upea, hieman jopa kauhistuttavakin, silti yksinkertainen ja tyylikäs tehokeino. Ja punaista tehosteväriä käytetään hienosti säästellen. Upeaa!
Välillä puhetta ja puhekuplia on vähemmän, enemmän kuvaa ja tunnelmaa. Erittäin hieno ja koskettava teos. Samaan syssyyn sain käsiini myös Sotakirjasto esittää 1/2025 lehden. Lehdestä löytyy teasereita nimenomaan tuohon yllä kertomaani Koivurinteen teokseen.
Lehti sisältää myös tietenkin päätoimittaja Mikael Mäkisen alkupuheen. Lisäksi Tuomas Koivurinne kertoo tämän Sotakirjasto lehden kansikuvan kuvittamisesta. Mukana myös mielenkiintoinen esittely sastamalalaisesta kirjailijasta Jukka Mäkisestä.
Mutta lehden hienoin osa on Mikael Mäkisen sarjakuva Koti. Seitsemän sivuinen kertomus jatkaa sotaisaa teemaa. Ja ei tämäkään tarina mikään kaunis ja helppo ole. Erittäin tyylikäs ja ytimekäs.
Tällaisia vakavampia aiheita tällä kertaa. Mutta aiheina tärkeitä. Ovathan ne osa meidän historiaamme.
Sotakirjasto esittää 1/2025
Mikael Mäkinen
Tuomas Koivurinne
