Voyeur

Katseen kestävä, kaunis ja hieman jopa eroottinen teos

Tanssiteatteri MD tekee jälleen kerran upeaa yhteistyötä useiden aiheeseen liittyvien tekijöiden kanssa. Tällä kertaa katsoja kokee jotain todella ainutlaatuista. Nauhoite lämpiössä kertoo suomeksi ja englanniksi, että esityksessä kuullaan voimakkaita ääniä ja esitys sisältää alastomuutta. Myös kengät pyydetään riisumaan. Esityksen kuvaaminen johtaa esityksen keskeyttämiseen. Mutta katsojat saavat liikkua katsomotilassa esityksen aikana. Jo tämä herättää mielenkiintoni.

Tämä on ensi-illan jälkeen ensimmäinen esitys, johon sain itselleni järjestettyä aikaa. Katsojat pääsevät Hällä-teatterin lavalle istumaan. Joko pieneen rakennettuun katsomoon, tai tyynyn päälle lattialle. Itse jään eturiviin katsomoon. Tarpeeksi lähellä, mutta tarpeeksi kaukana suuresta pleksilevystä, joka erottaa esiintyjät ja katsojat. Suomalainenhan ei uskalla istua lähelle esiintyjiä, joten lattiatila on oikeastaan tyhjä. 

Esitys alkaa niin, että näemme kaikki 15 esiintyjää pleksin takana, mutta myös katsomo, eli me, heijastumme puolittain. Eli katselemme esiintyjiä ja meitä itseämme, toisilleen tuntemattomia katsojia. 

”Vouyer: a person who gains sexual pleasure from watching others when they are naked or engaged in sexual activity.”

Sanan oikea tarkoitus ei sinänsä kuvaa esitystä. Ei pelkoa. 

Silti jokainen meistä kuitenkin tirkistelee pleksin läpi, mitä siellä tapahtuu. Liikettä, hitautta, varovaisuutta, tuijotusta, katseita, pieniä kontakteja. Oikeastaan voisin kaiken  tiivistää yhteen sanaa, joka on ”kauneutta”.

Mutta tirkistelyllä on toinenkin puoli. Myös meitä katsotaan, tuijotetaan. Suoraan silmiin. Porautuvasti. Käännätkö katseesi pois? Vai lähdetkö leikkiin mukaan? Sinä päätät.

ÄÄNIMAAILMA ON kuin olisit äänimaljan sisällä. Hieman ahdistava, toisaalta kiihottava. Valot pleksin takana ovat oikeastaan koko ajan päällä. Välillä pieni valottomuus. Eräänlainen valonlähde, ehkä aurinko tai joku muu saa ryhmän palvomaan sitä, nauttimaan siitä, antautumaan sille.

Valo liikkuu, kiertää,  jolloin saamme nähdä palvonnan, siitä nauttimisen eri kulmista. Aina joku palvoo sitä enemmän, joku jää varjoon. 

Kuumuus, vai seksuaalisuus saa ryhmän vähentämään vaatteittaan? Osa kokonaan, osa osittain. 

Monesti alastomuus teatterin lavalla on katsojille hieman vaivalloista ja punastuttavaa. Se on usein myös ei tarkoituksen mukaista. 

Tällä kertaa alastomuus (jota ei ole liikaa) ei häiritse tippaakaan. Se on vain kaunista. Jotenkin suurin silmin vain tuijotin eri kokoisia ja muotoisia vartaloita. Ihaillen. Salaa. Olinhan pleksin takana turvassa. Vai olinko? Kunnes jälleen kerran joku tuijottaa minua suoraan silmiin. 

TÄMÄ EI ole varsinaista tanssiteatteria siinä totutussa muodossa. Liikettä kylläkin. Hidasta, viipyilevää ja seesteistä. 

Kysyin aiemmin, lähdetkö leikkiin mukaan? Itse lähdin hyvin varovaisesti. Eräs esiintyjä otti mallia tavastani pyöritellä varpaitani ja toisti sitä. Ensin en ollut varma, onko kyseessä vain vahinko. Mutta kyllä, intensiivinen, ehkä jopa eroottinen katse suoraan silmiini. Liikautan varpaitani, ja hän tekee saman. 

Ahdistavaa? Kyllä ja ei. Samalla jännittävää. Voyeurismiä? Kyllä. Salaperäistä. 

Koko esitys on ehkä huikeinta ja upeinta, mitä olen pitkään aikaan missään teatterissa nimenomaan ”kokenut”. Nähtävää on todella paljon. Katseltavaa ja tirkisteltävää. Silti tämä tuntuu kahden kaupalta. Katsojat ja esiintyjät. Ja se miten lopussa yleisö näkee vain oman katsomoheijastuksensa, on pysäyttävä. Mietityttävä. 

Esitys todellakin hieman ahdistaa, mutta ahdistuksesta nousee myös kiinnostus ja pieni pilke silmäkulmaan. Aivan huikean mahtava teos!

Itse mietin näin jälkeenpäin, että jos menisinkin tämän katsomaan uudestaan, ja uskaltauisinkin istua siihen lattialle ihan pleksin viereen. Uskaltaisinkohan?