Opehuone

Tasokkaan Titaníque-musikaaliparodian Suomen kantaesityksen jälkeen Riihimäen teatteri jatkoi kantaesitystensä sarjaa, ja toi näyttämölle tällä kertaa komediamusikaalin Opehuone. 

Koulumaailmaan sijoittuva esitys kertoo opettajista, jotka joutuvat tasapainoilemaan resurssipulan, opetusvelvollisuuksien sekä rehtorin kunnianhimoisten ideoiden keskellä.

Musikaali lepää kolmen riihimäkeläisen; Niina Lahtisen käsikirjoituksen, Katja Lapin sävellyksen sekä Jukka Kurosen ohjauksen harteilla. 

PARODIAN AIHEET ovat ajankohtaisia ja aitoja. Käsikirjoitusta varten Lahtinen haastatteli riihimäkeläisiä opettajia ja heidän kokemuksia nykypäivän koulumaailmasta.

Koulumaailma on ehtymätön idealaari, ei pelkästään elävässä elämässä tai sosiaalisessa elämässä, vaan myös näyttämöllä.

Näyttämöllä näkyykin monipuolinen sekä hulvaton kirjoja erilaisia opettajapersoonia.

Parituntisessa esityksessä Niina Lahtinen, Ernest Lawson, Krisse Salminen sekä Christoffer Strandberg marssittavat lähes 50 roolia salamannopeilla asuvaihdoilla.

Krisse Salminen ottaa näyttämön haluun tarmokkaana rehtorina. Niina Lahtisen rooli sijaisopettajana kuvaa enemmän kuin hyvin monen suomalaisen opettajan elämää.

Ernest Lawson on omiaan sivistysjohtajana, joita rehtori ja muut opettajat palvovat suuresti.

Opettajien lisäksi tutuksi tulevat myös joukko koulun oppilaita sekä heidän vanhempia.

Vanhempainillassa mietitään muun muassa uusioperheen haasteita sekä onko tänä päivänä monessa kodissa ulkoistettu liikaa vastuuta koululle nuorukaisen kasvatuksesta. Tästä lienee yhtä paljon mielipiteitä, kuin katsojia katsomossa.

Esityksen huippuhetkiin kuuluu Christoffer Stranbergin esittämä Sari Siivooja, jolla on mielipide aiheesta, kuin aiheesta. Hän, kun tietää ja kuulee kaikkea koulun käytävillä.

Oiva esimerkki on kohtaus, jossa hän miettii nykyajan tapaa kutsua esimiestä esihenkilöksi.

Sanallisen rikkautensa lisäksi Sari Siivooja osaa yllättää burleski-tanssitaidoillaan, paitsi koulun juhlassa, niin myös teatterin katsojat.

VAIKKA KYSE on komediamusikaalista, olisi ensimmäisen näytöksen alun maantieteelliset virheet kuitenkin pitänyt eliminoida.

Nyt Portugaliin oli haettu kulttuurillista sisältöä kahdesta muusta maasta, joilla kummallaan ei ole mitään tekemistä itse Portugalin kanssa.

Opehuone on ennen kaikkea kunniaosoitus opettajille sekä heidän arvokkaalle työlle. 

Näyttelijöiden roolivaihdot eivät esittäydy katsojien eteen pelkästään erilaisia asuina, vaan myös erilaisina tunnetiloina. Välillä nauretaan ja välillä ollaan hiljaa. 

Ja vaikka koulun kello olisi jo soinut viimeisen kerran, on meillä jokaisella edessämme kouluista se suurin. Itse elämä.