X-Men Pimeä Feenix

Marvelin kaikkien aikojen paras seikkailu

Ainakin minun mielestäni. Mieleenpainuvin ja eniten tunteita herättävä. Ja nyt yksissä kansissa ja väreissä!

ALUNPERIN TARINA esitettiin Suomessa Ryhmä-X lehdissä 5-8/85 ja myös Ihmesarja albumissa nro 5. Mutta oliko jopa niin, että Ihmesarjassa tarina julkaistiin mustavalkoisena? Nyt en pääse omasta sarjakuvahyllystäni tarkistamaan, mutta tällainen muistikuva mulla on. 

Hyvännäköinen ja paksu kirja sisältää superkolmikko Claremont, Byrne ja Austinin yhdeksän Ryhmä-X lehteä. Se kattaa noin neljänneksen Byrnen silloisista X-Men-kuvituksista. 

Superkolmikkoonhan toki voisi lisätä vielä neljänneksi supervoimaisen Antti Koivumäen upean suomennoksen. Alunperin hän teki sen tuohon Ihmesarjan numeroon, ja tähän sitä on hieman hiottu. 

SE MITEN Jean Greystä, tulee Ihmetyttö, sitten Feeniks ja lopulta Pimeä Feeniks on hurjaa luettavaa, katseltavaa ja oikeaa juonenkehittelyn parhautta. Mielestäni Claremont (ja Byrne) malttavat kasvattaa tarinaa ja juonta pikkuhiljaa. 

Lähdetään siitä, että Jean on jo tässä tarinassa Feeniks. (Se mikä Feeniks oikeasti on, onkin sitten taas jo ihan oma juonikuvionsa).

Taustalla velmuilevat pahuuksia nuoria X-miehiä kohtaan Helvetintulen klubi. Heidän joukkionsa Aivo niminen tyyppi on ottanut Jean Greyn mielen leikiteltävikseen. 

Tarinassa ilmenee Helvetintulen klubin pyrkimykset, sekä esitellään monia uusia hahmoja. Valkoinen kuningatar Emma Frost näistä tulevaisuuden kannalta ehkä tärkein. 

Myös Kitty Pryde tuodaan kuviohin, sekä Dazzler. Feeniks nousee klubin Mustaksi kuningattareksi. 

Mutta Aivon illuusioilla ja mielillä leikittely saa dramaattisen käänteen. Jeanin Feeniks voiman Pimeä puoli nousee esiin, ja näin syntyy Pimeä Feeniks. Silmänräpäyksessä maailmoja tuhoava galaktinen voima. 

Ensin Pimeä Feeniks taistelee Ryhmä-Xää vastaan, lopulta hän suututtaa todella pahasti Shi’arin keisarikunnan. 

Shi’ar on aikaisemminkin kohdannut Feeniks voiman, ja he haluavat sen kuolevan ennen kuinse aiheuttaa lisää tuhoa universumissa. Mutta koska Ryhmä-X ei noin vain anna yhden joukoistaan kuolla, seuraa taistelu maan kuussa, jossa meidän suosikki mutanttimme ottavat yhteen Shi’arin parhaimmiston kanssa. 

Jean Greyn inhimilliset puolet hänessä kuitenkin yrittävät estää Pimeää Feeniksiä toimimasta. Lopulta Jean Grey uhraa itsensä ja sitä myötä myös pahaksi tuleen Feeniks voiman. Tarina päättyy Seuraajan kauniisiin sanoihin. 

Ja niin päättyy myös tämä sarjakuvakirja

Muistan kuinka herkkä 13-vuotias poika minussa itki, kun tuon tarinan luin kesällä 1985. Salaa toivoin, että seuraavassa numerossa kuukauden päästä Jean Grey olisi taas hengissä. Näin ei käynyt. Tässä kirjassa ei näytetä hänen hautajaisiaan, ja sitä millaiset seikkailut Ryhm-X:ää seuraavaksi odottavat.

Myöhemminhän Feeniks voimalla on yhä uudelleen ja uudelleen leikitelty. Mm Rachel Summers kantaa nimeä Feeniks. Ja kyllähän Jean Greykin myöhemmin herätetään henkiin ja hän jatkaa X-meiningeissä mukana Ihmetyttönä. 

Jos tämä tarina on sinulle tuntematon, ota tämä äkkiä haltuusi. 

Taidokasta juonenkuljetusta, Byrnen upeaa taidetta ja mahtavia mutanttihahmoja. 

ÄLKÄÄ MISSÄÄN tapauksessä sotkeko tätä sarjakuvaa suht surkeaan Marvelin Dark Phoeniks (2019) -elokuvaan. Se on vain kalpea varjo koko Feeniksin tarinasta.

Mahtavaa Egmontilta kun saatiin jälleen X-Meniä kehiin. Oliskos seuraavaksi sitten joidenkin uudempien julkaisujen vuoro kyseiseltä joukkiolta?