Asterix Lusitaniassa
Kertomus: Fabcaro
Piirrokset: Didier Conrad
Suomennos: Mirka Ulanto
Story House Egmont
Jälleen kerran mainiota lapsenmielistä seikkailua
Mun on pakko myöntää, että heti kun avaan juuri ilmestyneen uuden Asterix-albumin, lapsuus tulee mieleen. Kupissa Van Houten -kaakaota, pari palaa ranskanleipää. Reilusti voita ja juustoa päällä. Keittiön pöytä ja Asterix-sarjakuva edessäni. Tällä kertaa kaakao on vaihtunut viinilasiin ja sohva syö minua syövereihinsä. Mutta samalla lailla Asterixin ja Obelixin seikkailu tempaisee minut mukaansa.
TÄLLÄ KERTAA tuttu parivaljakkomme lähtee pelasturetkelle kohti Lusitaniaa. Siellä pienen kylän mies Viilailès on heitetty syyttömänä tyrmään, ja hänen tyttärensä Oxala pyytää Asterixin ja Obelixin, mukanaan myös totta kai Idefix, apua pelastaa isänsä.
Maaherra Corotus juonittelee itseään Caesaria vastaan halutessaan Caesariksi Caesarin paikalle. Nämä juonet nivoutuvat hauskaksi tarinaksi, missä tällä kertaa ei sinänsä villisikoja ole. Turskaa sitäkin enemmän. Tämähän saa Obelixin miltei nälkäkuoleman partaalle.
Tuttuun tapaan roomalaisia mätetään turpaan ja kaikki päättyy kyläjuhliin. Niin kuin Asterix seikkailuissa kuuluukin tapahtua.
Väliin mahtuu monenmoista tapahtumaa ja tarinaa.
Mukana vilahtelee tuttuja hahmoja vuosien takaa, kuten merirosvot, joille aina käy huonosti. Laivuri kauppias Epidemais, kyläläisiä, ja tietenkin arkkivihollinen, jo aiemmin mainitsemani Caesar.
Uusia villinnimisiä hahmoja vilisee tiuhaan. Jälleen kerran lähetän virtuaalisen ruusukimpun Mirka Ulannolle ihan käsittämättömän upeasta suomennoksesta ja sanaleikittelyydestä. Ja varsinkin ajankohtaisuudesta ja nerokkuudesta ylipäätänsä. Hänet pitäisi jo pikkuhiljaa palkita jollain käännöskukka palkinnolla!
Kireä pätkä ja välinpitämätön pullero
ASTERIX EI ehkä tässä tarinassa ole kireimmillään ja Obelix on oma hömppä itsensä. Siksipä juuri tämä sarjakuva-albumi nostatti monta hihittelytuokiota. On kivaa välillä arvioida ja lukea muutakin kuin Marvel- ja DC-kamaa. Nostalgiaa kerta kaikkiaan.
Ja vaikka Asterixin alkuperäiset tekijät ovat pois pelistä, on mahtavinta se, että tällaista perinnettä jatketaan. Uusi albumi joka toinen vuosi. Mahtavaa. Näitä sarjakuvia odotetaan maailmanlaajuisesti kieli pitkällä ja myyntilukemat menevät miljoonissa.
Fabcaro on jälleen luonut kivan tarinan ja Conradin piirrostyyli loihtii Asterixin alkuperäisen tunnelman. Tällaista isältä pojalle, tai äidiltä tyttärelle sarjakuvaa tarvitaan elämään. Hetki aikaa itselle ja hypätä Gallialaisten mukaan seikkailuun. Parasta.
