Yoko Tsuno -Sähköisiä seikkailuja

Mahtavia lyhyitä tarinoita yksissä kansissa

Juuri kun muutama viikko sitten arvioin Yokon seikkailun ja sitä hieman kritisoin siitä, kun yhteen tarinaan oli ympätty vähän liikaa ja kaikkea. Se näillä Leloupin viimeisillä tarinoilla on hieman ollut tapana. No mutta nyt Yokon Sähköisissä seikkailuissa on tilanne mainion päinvastainen. Helppoja ja yksinkertaisia. Vallattoman viihdyttäviä.

Alunperin nämä 2–12 sivua pitkät tarinat on julkaistu ranskaksi jo vuosina 1970–1973, ja albuminakin jo vuonna 1974.

Suomessa näitä tarinoita on voinut nähdä Ruutu ja Non Stop l-ehdissä vuonna 1975. Sieltä lapsuudesta minäkin nämä hyvin hämärästi muistan. Toki ehkä enemmänkin 70-luvun loppu puolelta. Kun jonkun kaverin isoveljeltä näitä luin. 

Eli huikeaa, että nämä nyt saadaan Suomessakin vihdoin julki yhtenä julkaisuna.

Stereoryöstö-tarinassa, joka muuten on Yoko Tsunon ensimmäinen seikkailu, Yoko pääsee näyttämään sähköinsinöörin taitojansa pankkiryöstön keskellä.

Jouluenkeli on koskettava kahden sivun tarina joulun ihmeestä.

Kaunotar ja hirviö on jännittävä tarina rötöstelevästä hirviöstä. Ja tästä tarinasta tulee myös koko albumin kansikuva.

Suunta 351 kertoo kaapatuista koeraketeista.

Hunajainen juttu kertomuksessa tapaamme vihdoin Yokon Pol ystävän, sekä salakuljettavia mehiläisiä.

Ja albumin päättää pisin tarina, Hämähäkki joka varasti. Tässäkin Pol on mukana, sekä mekaaninen hämähäkki. 

KAIKKI TARINAT ovat aitoa Yoko Tsuno seikkailua. Hauska huomata erinäisiä asioita Leloupin piirtämistavasta. Neljässä ensimmäisessä tarinassa Yokon tukka on tupeerattu ajanhenkisesti hyvinkin kuohkeaksi palloksi. Kahdessa viimeisessä seikkailussa Yoko löytää enemmän sitä tämän hetkistä tyyliään. 

Se myös on silmiinpistävää verraten uudempaan Leloupin tyyliin, että näissä ei ole läheskään niin paljoa pikkutarkkoja teknisiä laitteita piirrettynä, tai isoja, jopa koko sivun kokoisia kuvia jostain rakennuksesta, maisemasta tai tutkimuslaitoksesta. Nämä astuvat kuvitukseen vasta myöhemmin. Toki näissäkin on pikkutarkkoja lentokoneita ja autoja. 

Pakko linkata tähän vielä palvomani suomentajan Mirka Ulannon omia mietteitä Yoko Tsunon kääntämisestä, ja kirjastojen lainakorvauksista. Todella mielenkiintoinen kirjoitus. Lisäksi juttu loppuu aikamoiseen cliffhangeriin. 

Voisiko se jopa olla vihdoin ja viimein Yoko Tsuno Elämän rajoilla? Sitä kun ei vuoden 1978 jälkeen ole käännetty. Toki se omista kokoelmistani löytyy, ja on mielestäni ehkä paras Tsuno seikkailu koskaan!

Mutta tämä sähköisiä seikkailuja oli aivan huikea kokonaisuus!