Yoko Tsuno Ylämaan kotka

Sankarimme seikkailee aikamatkaillen

Uusi Yoko Tsuno -albumi on aina ilo saada käsiinsä. Tämäkin suht tuoreeltaan. Copyright merkki alkuperäis teoksessa L’aigle des Highlands on vuodelta 2024.

Tarina alkaa Loch Castlesta. Yoko on ilmeisestikin rauhoittunut ystäviensä ja lapsikatraan kanssa. Mutta kuten aiemmissakin tarinoissa Loch Castlen alueella on tapahtunut monen moista. Tällä kertaa Loch Castlen luostarin salaisuus on vaarassa. Siihen liittyy rakennettu robottikotka, jota Yoko Tsuno lähtee etsimään vuodesta 1283. Eli kuten tiedämme, Yoko heittäytyy joka kerta yhä uudelleen ja uudelleen vaarallisiin seikkailuihin. 

Tarinassa aikamatkaillaan, nähdään tuttuja aiemmista tarinoista, tavataan Yokon avaruusystävät ja pari tuttua lohikäärmettäkin. 

Tarina sinänsä on hyvinkin tyypillinen Yoko Tsuno -seikkailu. Mutta alkaakohan Roger Leloupia jo ikä painaa? Hänhän on jo 91-vuotias. Tämän kertainen seikkailu on aikamoinen sekoitus hieman kaikkea. Ehkä jopa liikaakin. 

Tarinassa viitataan hyvin moneen aikaisempaan seikkailuun. Ainakin Ajan pyörre, Paholaisen palvelijatar ja, Saturnuksen kaksoset mainitaan. Ja tämän johtaa siihen, että hahmogalleria on suorastaan tukkoinen. Itselläni oli hieman vaikeuksia pysyä kärryillä, kuka ja mistä tarinasta loikkaa tähänkin tarinaan? Toki pitäisi olla paremmin hallussa kaikki aiemmat Yokon seikkailut ja niiden tapahtumat. 

Tulee jopa hieman ikävä alkupään seikkailuita missä pääosassa ovat itse Yoko, ja ystävänsä Vic ja Pol. Tässä he ovat vain pieniä sivuhahmoja. 

Ikä ei kylläkään ole Leloupin piirrosjälkeen vaikuttanut. Se on jälleen kerran ihailtavan pikkutarkkaa. Varsinkin rakennukset, avaruusalukset, aikakone ja muut vempaimet ovat ilo silmälle. Kansikuva ei kylläkään ole parhaimmistoa.

Nyt en pääse tarkistamaan aikaisemmista arvioistani, kuka ne on värittänyt? Ekaa kertaa kiinnitin huomiota Studio Leonardon väritykseen. Onko se ollut jo muutamissa muissa uudemmissa kertomuksissa noin pehmeää? Jotenkin vesivärimäistä. Ainakin vanhemmissa tarinoissa värit ovat selkeästi räikeämpiä. Ei tämäkään huono uudistus ole, kun silmä tottuu. Tietokoneellahan nuo värit selvästikin on luotu. Nykyaikaa. 

Kyllä neiti Tsunon seikkailuiden parissa aina viihtyy, ei siinä mitään. Mutta joskus yksinkertaisuus olisi parempi vaihtoehto. Ei sarjakuvasoppaan tarvitse ihan koko historiaa tunkea. Mutta katsellaa, montako seikkailua Lelopu vielä pääsee toteuttamaan? Toivottavasti monta.