Scream 7
Kuva: SF-Studios
Uusia kikkoja viiltelyyn
Miltei kaikki kriitikot ovat lytänneet, mutta yleisö on uuden Screamin löytänyt ja leffa tahkoaa rahaa. Eikä tämä minun mielestäni mikään huono ollut. Palataan tähän kohta.
Sidney (Neve Campbell) on miehensä ja teini-ikäisen tyttärensä Tatumin (Isabel May) kanssa asettautunut uuteen pikkukaupunkiin. Eli Woodsporo on unohdettu ja sen tapahtumat. Onhan ensimmäisen osan tapahtumista jo kuitenkin kulunut 30 vuotta! Niinpä! Ensimmäinen Scream kauhistutti jo vuonna 1996.
No, kuten tiedämme Ghostface palaa aina uudelleen ja uudelleen.
Tällä kertaa hänellä on tähtäimessä pääasiassa Sidneyn tytär. Ja ruumiita alkaa kasaantua. Ja kas kummaa, yllättyykö kukaan, kun kohta paikalle säntää myös Gale Weathers (Courteney Cox).
Ja juostaan ympäri pikkukaupungin kujia ja katsojat saavat miettiä kuka tai ketkä tällä kertaa ovat naamion takana.
Uusin Scream kunnioittaa kivasti Wec Cravenin (Scream 1–4) ohjauksia. Ja onhan tällä kertaa ohjaajan tuoliin istahtanut itse Kevin Williamson, joka käsikirjoitti ensimmäisen Screamin ja myös kolme seuraavaa.
Silpomiset ja tapot ovat ihastuttavan ällöttävän kekseliäitä. Helinä-keiju ehkä yksi parhaista koskaan valkokankaalla nähdyistä suolistamisista.
Elokuva ei pelota. Muutamia jumpscaryja toki löytyy. Mutta mikäs siinä poppareita syödessä ja miettiessä kuka tällä kertaa on murhaaja. Tosin loppuratkaisu ei oikeastaan yllätä, eikä se ole sinänsä kovin kekseliäskään.
Elokuva viljelee myös paljon viitteitä muihin kauhuleffoihin tapansa mukaan. Unohtamatta tietenkään mustaa huumoria. Parhaat ovat viittaukset New Yorkiin, missä edellinen Scream tapahtui ja Neve Campbellia ei leffassa nähty tuotannollisista ja rahallisista syistä. Joten hienoa, että osalle kuusi jaksetaan kettuilla.
Hienoa että Neve on tässä mukana. Cox sen sijaan toimii oikeastaan statistin roolissa. Isabel May on mulle vieras kasvo, mutta hän vetää roolinsa pirun hyvin.
Kyllähän sinne on taianomaisesti saatu ympättyä mukaan myös Matthew Lillard ja jopa David Arquette. Sekä muutama muukin edellisistä osista tuttu naama. Mutta hahmot on käsikirjoitettu mukaan ihan järjellisesti.
Leffan soundtrack on muuten loistava. Mukana muun muassa Nick Cave ja Moby.
Jos ensimmäinen Scream on mestariteos. Kakkonen erittäin hyvä, niin kyllä mun mielestä kaikki nämä loput osat 3–7 menevät sinne 3–4 tähden väliin arvioissa.
Tämäkin on erittäin mainiota viihdettä. Vaikka leffassa on joitain erittäin hyviä ideoita, on siellä myös paljon ääliömäisyyksiäkin.
Ei muuta kuin kahdeksatta odotellessa. Taidankin maratoonata osat 1–3 uudestaan ja fiilistellä niitä.
