Batman – Ensimmäinen vuosi
Paras Batman ever?
Eipä usein ole sitä fiilistä sarjakuvaa lukiessa, että vähän väliä kylmätväreet vetävät ympäri kroppaasi. Ja viimeisen sarjakuvaruudun jälkeen kaikki karvasi nousevat pystyyn.
Tämä. Batman, ensimmäinen vuosi on SE sarjakuva joka sen tekee.
Hitto miten kovaa ja komiaa!
Ja parasta tässä on se, että ikään kuin koin itseni neitsytmatkalaiseksi. No tottahan toki olen tämän tarinan lukenut ja nuo neljä lehteä löytyvät sarjakuvakokoelmastani. Mutta voihan tsiisus, siitä on aikaa. Liian paljon aikaa. En todellakaan muistanut miten hieno Batmanin uudelleenherätys on kyseessä. Enkä edes muista milloin nuo Suomessa ilmestyivät, mutta alunperin Frank Millerin kirjoittama tetralogia ilmestyi jo vuonna 1987 Batman lehden numeroissa 404-407.
DC oli miettinyt miten hiipuneeseen Batmaniin saataisiin puhallettua uutta tulta. Ja sieltähän se Frank Miller sitten keksittiin käsikirjoittajaksi. Mahtavaa. Täällä sivuilla olenkin paljon Milleriä viime aikoina arvioinut, joten ottakaapa lukuun.
VAIKKA TÄLLÄKIN kertaa Batman aloitetaan nollasta (monettakohan sadatta kertaa?), aloitus ei tunnu vanhan toistamiselta, eikä ainaiselta helminauhan katkeamiselta sivukujalla. Vaan se tuntuu tuoreelta, helvetin synkältä ja jotenkin kuumottavalta. Ja kun nyt ei ole kyse vain pelkästään Bruce Waynesta, vaan toiseksi, ellei jopa suuremmaksi hahmoksi tarinassa nousee komisario James Gordon.
Gordon on juuri saapunut Gotham Cityyn ja saa heti tuntea nahoissaan kaupungin korruptuneisuuden, hierarkian ja oikea oppisen nokkimisjärjestyksen. Siinä missä Batman vasta ensimmäisiä kertoja levittelee siipiänsä, joutuu Gordon taistelemaan itseänsä ylös päin ansaitsemalleen asemapaikalle.
Mielestäni tarinaa ei tarvitse tämän enempää avata. Se täytyy lukea, aistia ja kokea.
KÄSIKIRJOITTAJANA MILLER on tunnetusti nero. Ja tämä(kin) tarina osoittaa sen. Kuvittajana David Mazzucchelli jää omassa mielessäni hieman unholaan ja liian vähän arvostetuksi. Ja nyt taas muistin miten hienoa jälkeä hänen kynästään lähtee. Sellaista vanhan ajan fiilistä. Selkeää ja mainion yksinkertaista. Värityksestä vastaa nerokkaasti Richmond Lewis. Pääosin ruskean kellertävä fiilis mulle jäi kokonaisuutena mieleen. Kaunista. Oi niin kaunista.
Lisäksi Egmontin upeasti kustantamassa kirjassa on johdantokirjoituksia, jälkisanoja ja ihan mahtava määrä luonnoskuvituksia ja kaikkea muuta mainiota höystettä.
TÄMÄN LUETTUANI olen hieman sanaton. Joskus yksinkertaisuus ja kalseus tarinassa vain toimii. Kissanaista kehitellään ja Jokeri mainitaan viimeisellä sivulla. Ei aina tarvita niitä konnia ja muita henkilöitä. Tässä kemiat toimivat ahdistavan hienosti pienellä porukalla. Olen varmaan yli kolmekymmentä Batman-arviota kirjoittanut, mutta nyt taas pitkästä aikaa oikeasti innoissani.
Viikon päästä saatte lukea mun jorinat Batman Toinen vuosi -kokoelmasta.
MUN ON pakko tunnustaa, että en todellakaan pysty lukemaan sitä tähän heti perään. Koska mä muistan siitä sen verran, että tällaisen loistokakun jälkeen tulen pettymään. Toki täytyy muistaa, että tämä ensimmäinen vuosi on The Klassikko ja paljon myöhemmin ilmestynyt Toinen vuosi on sitten jo ihan erilainen wanna be -kokonaisuus.
Tarina: Frank Miller
Kuvitus: David Mazzucchelli
Värit: Richmond Lewis
Suomennos: Riku Perälä
Kustantaja: Story House Egmont
