Backrooms

Lavastajan unelmatyö

Nyt kun tiuhaan tahtiin saatiin valkokankaalle kolme suht pienen budjetin kauhuleffaa, jotka kaikki rikkovat ennätyksiä vuorottelllen, on mahtavaa tiedostaa, että yleisö on jälleen kerran löytänyt kauhuleffat uudestaan. Ja nyt hieman älyllisemmätkin sellaiset, eikä aina sitä slasher ja metsässä moottorisahaa karkuun juoksemista.

Hokum-elokuvasta en pitänyt yhtään. Obsession oli kiinnostava, mutta ei ihan hirveästi innostanut, mutta juuri tulin suoraan padini ääreen Backrooms-leffasta. Ja tämähän oli kerrassaan mainio ja upea!

Alunperin tubettajan lyhyistä pätkistä ideansa ja muokatun käsikirjoituksen saanut leffa on vasta 20 vuotiaan Kane Parsonsin esikoisohjaus, joten tässä vaiheessa nostetaas hänelle hattua. Elokuva on intensiivinen, ahdistava, creepy ja jopa hieman vinksahtaneen hauskakin. Itse en ole alkuperäismayeriaaliin tutustunut, ja ehkä haluan jättääkin ne väliin näin nautittavan leffan nähtyäni.

Clarkin (Chiwetel Ejiofor) vaimo on heittänyt hänet pihalle kodistaan. Hän purkaa tunteitaan terapeutti Marylle (Renate Reinsve). Melkein kuolleen huonekaluliikkeen irtaimistossa majaillessaan Clark löytää kellarista eräänlaisen oven. Ovi vie päättymättömään huonejatkumuuteen. Lisää kellertäviä seiniä, eri kerroksia, osittain seiniin sulautuneita kenkiä ja huonekaluja. Ja jonkun askeleet kuuluvat olevan koko ajan lähempänä ja lähempänä. 

Ei mitään perinteistä kauhua. Enemmänkin pitää miettiä kenen pään sisällä liikutaan ja miksi. Siinä missä Cube ja Interstellar paiskaavat kättä, samalla Lynch ja Cronenberg kohottavat lasilliset kallista viskiä. 

Lopputulema ja oikeastaan koko leffa on omanlaisensa jokaisen katsojan omassa päässä. Minäkin seuralaiseni kanssa jaoin leffan jälkeen monen monta ideaa ja mielipidettä. Alkaen siitä, miten aika-aruus ja kolmiulotteinen maailma ymmärretään. Eli ihan rauhassa menkää ja tehkää se oma tulkintanne.

Positiivista oli, että leffassa nähtiin piraattihahmona myös superpitkä romanialainen Robert Bobroczkyi, joka nähtiin viimeksi Alien Romulus -elokuvan loppukahinoissa Alien-olentona. 

Elokuvan ahdistavin ja pelottavin pätkä oli rakeisesti kuvattu alkukohtaus ennen elokuvan nimeä. Siinä oli sellaista pelikauhullista klaustrofobiaa ja aitoa pelottavuutta. Muuten leffa on enemmänkin ahdistava ja sopivan outo. Ei niinkään pelottava. 

Huikeat musat.

Ja voi jummi jammi! Mitä duunia lavastaja ja lavastussuunnittelu tiimi tms ovat päässet taikomaan. Backroomsin huoneet, tilat, jatkumo, kalusteet ja rekvisiitta ovat todella vinksahtanutta mielenmaisemaa. Äärimmäisen häiritsevän ihanaa.

Mainio pätkä, joka jättää miettimään, ja vaatii myöhemmin vielä parikin uusintakatselua.