Batman: Toinen vuosi
Upeaa taidetta kahdelta legendalta
Eilen luin ja arvioin Batman Ensimmäinen vuosi -teoksen ja tiesinkin, että tämä Toinen vuosi ei ole läheskään Ensimmäisen vuoden tasoinen klassikko. Hyvä ja hienohan tämäkin on, mutta jättää kylmäksi ekan vuoden jälkeen. Mutta hienointa on se, että Egmont on nämä kummatkin julkaissut. Kiitos siitä.
Oikeastaan Toinen vuosi pyörii vain yhden, suht armottoman ja tappavan konnan, Viikatemiehen ympärillä. James Gordon, joka oli erittäin suuressa roolissa Ensimmäisessä vuodessa pudotetaan oikeastaan täysin taka-alalle. Sen sijaan Batmanille kehitetään rakkaustarina Rachel Caspianin kanssa. Mutta kuten kaikki Batmaninsä lukeneet tietävät, tällaisissa rakkaustarinoissa ei ole onnelista loppua. Rachel nimittäin on ryhtymässä nunnaksi.
Viikatemies hahmon taustatarina on ihan mielenkiintoinen, ja siinä on paljon yhtäläisyyksiä Bruce Waynen menneisyyden kanssa.
Menneisyys kummittelee myös sarjakuvakirjan toisessa osassa. Ensimmäinen osa koostuu Batmanin neljästä numerosta 575-578. Toinen osa on taas oma albuminsa. Suomeksi Ympyrä sulkeutuu. Tämä jo nimensäkin puolesta päättää Viikatemies tarinan. Ja Rachel pyörii tohinassa mukana tärkeänä hahmona. Samalla esitellään myös ihmepoika Robin.
Mike W. Barr kirjoittaa ihan ookoota tarinaa, ja ilman toista puoliskoa kokonaisuus olisikin jäänyt valjummaksi. Tämä sarjakuva on piirtäjien juhlaa. Varsinkin jos sattuu pitämään Alan Davisista ja Todd McFarlanesta. Ja minä pidän kovastikin.
Kirjan alussa on mielenkiintoinen retro-esipuhe Barrilta. Siinä selitetään, miksi Davis piirsi ensimmäisestä tarinakokonaisuudesta vain ensimmäisen numeron ja sitten hyppäsi mukaan McFarlane. Erittäin harvinaista, mielenkiintoista, mutta myös selityksen myötä ymmärrettävää. Davis kuitenkin vastaa sitten taas. Ympyrä sulkeutuu tarinan kuvituksesta kokonaan. Itselleni Alan Davis on yhtäkuin Excaliburin piirtäjä. Siitä minä hänet parhaiten muistan. Davisille tyypillistä ovat pyöreät päät, suuret silmät ja isot hymyilevät suut. Tykkään älyttömästi hänen taiteestaan.
Kun taas McFarlanen tyyli on täysin erilaista. Laihaa ja kiemuraista. Hänet muistan parhaiten hänen omasta Spawn-sarjakuvasta. Ja piirsihän hän pitkään myös Spider-Mania. Tykkään. Erikoisinta tässä sarjakuvassa oli se, että hänen kolmesta piirtämästään numerosta se viimeinen erottuu tyylillisesti hyvinkin paljon kahdesta edellisestä. Ihan kuin hän olisi kesken tämän piirroskomennuksen jotenkin yhtäkkiä löytänyt itsensä ja tyylinsä. Koska sitä tuo viimeinen numero nimenomaan on, Todd McFarlanea sellaisena kuin olemme sitä tottuneet näkemään. Upeaa kuvitusta kerta kaikkiaan. Lopusta löytyy vielä pienet tietopaketit koko tekijätiimistä.
En ole ihan varma löytyykö itseltäni näitä Viikatemies-irtonumeroita. Jokunen ainakin. Joten onhan se nyt hienoa saada tämä paksu kirja siihen Ensimmäisen vuoden viereen näyttävästi sarjakuvalehtihyllyyn. Pakko-ostoshan tämä on kaikille kunnon Batman-faneille.
Tarina: Mike W. Barr
Kuvitus: Alan Davis, Todd McFarlane
Suomennos: Riku Perälä, Jouko Ruokosenmäki
Kustantaja: Storyhouse Egmont
