Juhla
Tanssiteatteri MD:n juhlava juhlanäytös
Juhla teos ottaa hieman varaslähtöä Tanssiteatteri MD:n 30-vuotisjuhlaan. Ja se on samalla MD:n sadas teos. Eli on aika kumartaa ja juhlia. Tanssija koreografi Ari Numminen ei petä koskaan. Aiemmin olen häneltä ainakin nähnyt MD:n lavalla teokset Hääkeikka, Carmen ja ihmisten kaupunki ja Triumfi. Ja ne ovat jääneet selkeästi mieleeni. Nummisen omanlainen tyyli näkyy tässä Juhla esityksessä selkeästi. Koreografinen tyyli on selkeästi juuri sitä Nummista, mitä haluankin nähdä. Tunnettavaa liikekieltä ja sopivan outoa tarinointia.
Mielestäni Juhla ei ole yksi kokonainen teos, vaan se on kuvaelma ja otteita elämästä. Erilaisia välähdyksiä, pieniä omanlaisiansa kertomuksia. Alussa nähdään vaikkapa häät, ja ovathan hautajaisetkin juhla. Ensimmäinen ja väliajan jälkeen nähtävät vajaat tunnin mittaiset esitykset ovat hyvinkin erilaisia. Varsinkin ekasta puoliskosta pidin valtavasti. Siitä löytyy vakavuutta, huumoria ja upeaa musiikkia. Toinen puolisko saa enemmän miettimistä aikaiseksi. Käsiohjelmaa äsken tutkineena ymmärrän sitä nyt enemmän. ”Epävarmuus näkyy unenomaisina hetkinä, joista syntyy dystooppinen maailma, missä oudot haltijat/demonit mellastavat sarjakuvamaisesti.”
Vaikka mieleni hieman avautuikin, olen menossa ja haluan mennä tämän teoksen uudelleenkin katsomaan. Lavalla nähdään ja kuullaan upeaa liikettä ja ihan himskatin upeaa musiikkia.
Suuri osa kappaleista on chileläisen Violeta Parran sävellyksiä. Ja osalle meistä Suomalaisista ne ovat tuttuja Arja Saionmaan tulkitsemina. Näytöksessä pitkällä kauniilla introlla varustettu Elämälle kiitos kaikuu vieläkin korvissani. Myös Ne tulevat Maria sai kylmiä väreitä aikaiseksi. MD:n oma porukka tekee totutusti vahvaa työtä. Heitä on aina ilo katsella (ja kuunnella).
Mutta nähtiinpä ainakin ensi-illassa myös upea pätkä, kun kolme aikaisemmin MD:n riveissä tanssinutta tanssijaa kävi lavalla vierailemassa ja tanssimassa pätkän koreografiaa. Aivan huikea hetki, joka sai yleisöltä valtavat aplodit. Niin kuin koko esityskin sai pitkin poikin kestoansa huikeita aplodeja, ja loppuaplodit annettiin ansaitusti seisten. Ja en kyllä ole koskaan nähnyt MD:n katsomoa noin tupaten täynnä. Teos selkeästikin kiinnostaa ihmisiä. Hyvä niin. Sanon jo nyt. Menkää katsomaan ja kokemaan.
Mutta ehkä kuitenkin yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein tekijä tässä esityksessä on musiikki. Ja nimenomaan livemusiikki. Lavalla nähdään ja kuullaan musiikin vahvat nimet Tuomas Luukkonen ja Petri Tiainen. Ja on Numminen pistänyt heidätkin tekemään muutakin kuin vain soittamaan upeasti.
Mutta illan kovin yllätys on ehdottomasti Minja Koski. Hänet tunnetaan varmasti paremmin esiintyjänä taiteilijanimen M takaa. Itsekin häntä paljon keikoilla nähnyt ja omistan häneltä vinyylinä upean Lauluja 1960 luvulta -albumin.
Hänen persoonallinen ja kaunis lauluääni sopii teokseen täydellisesti. Sen tiesin, että hän taitaa myös huilunsoiton, mutta että hän on myös noin loistava tanssija, sitäpä en tiennytkään. Ja hän tanssii teoksessa todella paljon. Ei varmasti ole helppoa hypätä suoraan laulusta vaativiin koreografioihin. Arvostan!
Juhla-teos tarjoilee sopivasti vakavuutta, paljon huumoria, käsittämättömän upeaa live musiikkia ja kaunista liikekieltä. Se on tunnistettavasti Ari Nummista ja MDläisten taitavuutta kera upeiden muusikoiden. Tämä on nähtävä!
