Resident Evil
Austin Abrams tähdittää Constantin Filmin ja Columbia Picturesin elokuvaa RESIDENT EVIL, jonka on ohjannut Zach Cregger. Kuva: Sony Picturesin luvalla.
Herkkua pelisarjan ystäville
Muistan, kun pelasin ensimmäistä Resident Evil -peliä silloin joskus 30 vuotta sitten. Heti alkumetreiltä tajusin, että äänet on pakko pistää pienelle ja peliä on pelattava valot päällä. Sen verran pelotti. Pitkälle on tultu tuosta hetkestä.
Pelejä ja sivuosia on hirvittävä määrä. Milla Jovovich ehti näytellä kuudessa Ressu-leffassa ja vuonna 2021 tehtiin mielestäni erittäin mukiin menevä Resident Evil: Welcome to Raccoon City -elokuva. Niin plus Netflix-sarja ja useat animaatioelokuvat ja sarjat tietenkin.
Nyt ohjaajan pallille istahtaa Zach Cregger, jonka edellisiin meriitteihin kuuluvat ihan ok Barbarian elokuva sekä huikean hyvä Weapons.
ELOKUVAN JUONI ei sinänsä ole kovinkaan kummoinen. Päähenkilö Bryanin (Austin Abrams) pitää kuljettaa vihreä elisiirtolaukku sairaalasta toiseen. Mutta se, että tuo päätepiste sijaitsee Raccoon Cityssä, ei tietenkään tiedä hyvää.
Pikku päälleajo lumisella metsätiellä aloittaa inhottavan ja pelottavankin survival taisteluretken niin jalan kuin autollakin kohti Raccoon cityn keskustaa. Matkalla tapaamme tutun oloisia viruksen tartuttamia olioita.
RAKASTAN TÄTÄ elokuvaa. Tätä kirjoittaessani on kulunut 15 tuntia, kun poistuin leffasta silmät onnesta ymmyrkäisinä. Ja tuossa viiden tunnin päästä olen menossa leffan uudestaan katsomaan! Tässä vaiheessa pakko kehua loistavaa Finnkino+ -kuukausikorttia. Vahva suositus sen hankkimiseen, jos aiot parikin leffaa kuukaudessa katsoa. Ja tässä leffassa oli ehkä coolein popcornastia ever! Vihreä elintenkuljetuslaukku. Onneksi satuin tämän hommaamaan itselleni. Koska ainakin Tampereelta ne loppuivat nopeasti.
Se missä Millan Ressu-leffat lähtivät täysin pelimaailman ulkopuolelle, tämä Resident Evil taas pysyttelee hyvinkin pelin sisäpuolella. Itseasiassa tämän tapahtumat tapahtuvat Resident Evil 2 -pelin aikaan.
LOISTAVASTI NÄYTTELEVÄ Abrams on täysin hukassa hahmona elokuvan alussa. Hieman kömpelö tohelo, joka ei edes osaa käyttää aseita, heitetään keskelle outoja tapahtumia ja kauhuja. Juuri niin kuin pelaaja, joka aloittaa uuden pelin, eikä tiedä mitä tuleman pitää. Asiat, ja aseet, pitää vain ottaa haltuunsa nopeasti.
Leffassa nähdään hirvittävä määrä pelistä tuttuja esineitä ja asioita. Monesti paikkojen kuvakulmat ja nimenomaan paikat, näyttävät suoraan jonkun Ressu-pelisarjan kohtauksista pöllityiltä.
Ja se asia, mikä pelejä pelanneita on aina harmittanut: miksi sitä lukkoa, tai lukittua ovea ei vain voi ampua, että pääsisi eteenpäin, ilman että taas täytyy etsiä se tietty avain? Nooooh. Asia selviää. Kind of.
ELOKUVA PORSKUTTAA eteenpäin vauhdikkaasti kuin pikajuna. Koko ajan tapahtuu. Suvantokohdille ei anneta aikaa. Naurulle kylläkin. Elokuvassa on paljon hyvää ja mustaa huumoria. Jo pelkästään se, että Abramsin käsikirjoituksessa on lukenut tyyliin pelkkää fuck-sanaa. Kysyin AI:lta ja ilmeisesti elokuvassa tuo F-sana kuullaan noin 125 kertaa. Ja niistä yli 100 kertaa Bryan hahmon suusta.
Elokuva ei sinänsä ole kovin pelottava. Enemmänkin se on ahdistava, ja jännittävä, koska koko ajan joutuu odottamaan, mikä ällötys seuraavan nurkan tai oven takaa löytyy. Ja kyllä mä pari kertaa säikähdin oikeasti niin paljon, että meinas mennä kalsarit vaihtoon.
Ökkömönkiäiset on luotu pääosin hyvin, ja ne ovat juurikin sellaisia mutaatioällötyksiä, kuin peleissäkin. Verta, suolenpätkiä ja lonkeroita riittää ihanan paljon.
Ja leffan soundtrack oli myös loistava. Menee kuunteluun kotioloissakin. Elokuvan loppu? Nooh. Siinä ehkä olisi voinut vähän enemmän mielikuvitusta käyttää. Mutta jääpähän nyt loistavasti mahdollisuuksia jatko-osille. Ja kyllä kiitos. Niitä paljon lisää!
