Dingo-musikaali
Kuva: Tampereen Komediateatteri, Harri Hinkka
Mitä muutakaan kaipaat 80-lopun tunnelmaasi
Tampereen Komediateatterin kesäteatterinäytelmät niin kuin muutkaan kesäteatterihumpat, iloilut ja puskafarssit eivät kuulu tämän kriitikon mieliasiaan. Pidän vakavasta ja vantterasta teatterista. Mutta Dingo-musikaali iskee meikäläisen musasuoneeen.
Tarinan tietänevät kaikki? Paitsi, että mainioita herkkyyskohtauksia saadaan lavalle rakennettua. Nousu Pertti Niemisestä Neuman nimeen rakennetaan kauniisti.
Ja siinä sivussa Dingon tarina kaikkinensa kolmeen vuoteen yhdistettynä. Onhan tuo stoori mieletön! Kolme levyä, kolme vuotta palvottuna. Itse käsittelin kirjassani Kaksisarvinen tätä porilaisdilemmaa: Yö vastaan Dingo asiaa. Näytelmässä Yö-bändiin viitattiin vähän, pelkästään kilpailijana ja porilaisuuteen.
Halusin nähdä tämän nimeomaan Saska Pulkkisen versiona. Ja Saskahan on huikean hyvä Neuman. Tähän on pakko laittaa se, että olen ollut ihan Saska-fani alusta saakka hänen upeaa uraa seuraten.
Bändi loistava, kanssa Dingoilijat loistavia!
Naisroolit hoitavat ihan tuosta noin vaan kertakaikkisen upeasti Sinikka Salminen ja upeasti laulava Matleena Junttanen. Ja Eppu Salminen on aina loistava!
Jos mä lähtisin kesäteatteriin. Niin mä valitsisin kyllä tämän musiikkinäytelmäilottelun.
Upeita sovituksia biiseistä. Hän on se -biisistä oli tehty niin kaunis versio, että tästä pitäisi saada versio striimattavaksi. Oikeastaan koko musikaalista.
Mainiota, pienesti kevyttä hömppää, mutta kyllä minä katselen tällaista mielummin kuin monesta muusta suomalaisesta artista tehtyä huonompaa kesäteatterihuttua.
Teki mieli ostaa paita, mutta rahat ei riittäny viinin jälkeen.
