Vieras eli Julmurin suviyö

Aiheeltaan kammottava näytelmä osaa myös naurattaa

Näytelmän aihe voi kuulostaa epäkaupalliselta, jopa luotaantyöntävältä. Silti se on yksi parhaimmista näkemistäni näytelmistä. Tampereen Teatterin Frenckel-näyttämön katsomoon saapuessa en osannut odottaa mitään. Poistuessani olin pöyristynyt. Pöyristynyt siitä, miten upean tekstin olin juuri nähnyt, ja miten huikeaa näyttelijäntyötä olin juuri nähnyt. En olisi tästä teoksesta osannut eilen illalla kirjoittaa mitään. Tämän piti muhia päässä yön yli.

Näytelmä kertoo Heinrich Himmlerin Suomen vierailun virallisen osuuden jälkeisistä tapahtumista vuonna 1942. Tapahtumat tapahtuivat todellisuudessa Tyrvännön kartanon rantamaisemissa, jossa hän yritti oikeasti levätä. 

Mies on pistänyt tuhansia juutalaisia uuniin, ja on vierailullakin pelottava hahmo. Suomalaiset yrittävät pelonsekaisin tunnelmin saada miehen viihtymään, ja siinä samalla tutustuttaa Suomen luontoon ja suomalaisiin tapahtumiin. 

Himmlerillä on mukanaan myös salaperäinen salkku. Mitä se sisältää? Epäilyksenä on jopa, että salkussa saattaisi olla lista suomenjuutalaisista, jotka vietäisiin kaasukammioihin. 

Mies jolla on koko autismin kirjo, on todella pelottava ja arvaamaton hahmo. Yhdellä pienellä eleellä hän voisi määrätä kenet vain tapettavaksi. Silti näytelmässä käsitellään myös rakastumisen teemoja. 

Jännitteet Himmlerin (Konsta Laakso) ja muiden hahmojen välillä ovat käsinkosketeltavat. Katsomossa on jopa tukalan ahdistavaa välillä istua. Pakko kiemurella.

Kauniisti lavastettu ja hienosti puvustettu suviyö toimii loistavan yksinkertaisesti. 

Pelottavinta on kuitenkin se, että katsomossa myös naurattaa, vähän liiankin paljon. Kai nyt 80 vuotta myöhemmin noinkin kauhealle miehelle voi nauraa. Hänen pakkomielteilleen, jäykkyydelle ja omituisuudelle. Samalla koko hahmo on hirviö, mutta toisaalta häntä myös säälii. Hän elää omassa kuplassaan ja kolmannen valtakunnan aivopestynä. 

Jarkko Tiainen tekee kutkuttavan hyvän roolin eräänlaisena kertojana viedessään näytelmää eteenpäin. Tiaisen rooli pohjautuu myös tosi elämän henkilöön suomenvirolaiseen hierojaan Felix Kersteniin. Joka oli oikeastaan ainoa ihminen jonka hirviö Himmler päästi iholleen. 

Tampereen Teatterin näyttelijät tekevät toinen toistaan hienompia rooleja. Vieraileva näyttelijä Konsta Laakso on käsittämättömän huikea tuon pahuudenlähettilään roolissa. 

Eleet, nykimiset, lapsenmielinen kiinnostus, ihastuminen ja taustalla sykkivä sairaalloinen hirveys välittyvät katsojille jopa liiankin yököttävästi. Ja tämä on siis kehu. Tämän uskoisin olevan varmastikin Laakson unelmien roolityö. Iso rooli, jossa pääsee revittelemään. Ja Laakso hoitaa koko homman kotiin täyden kympin arvoisesti. 

Juha Siltanen on käsikirjoittanut ja ohjannut taivavasti todellisen helmen. Näin monia tunnetiloja harvoin katsomossa kokee. Kevät tuo teattereihin tänä keväänä useita hyviksi kehuttuja näytelmiä. Tämän kamalan ja naurattavan suviyön tapahtumat on ehdottomasti jokaisen nähtävä.