Kevytkenkäinen nainen
Pisteet
3.0Arvio

Tampereen Työväen Teatteri tuo Suurelle näyttämölle suomenkielisen kantaesityksen Kevytkenkäisestä naisesta. Kotimaisten suosikkinäyttelijöiden, Sinikka Sokan, Esko Roineen ja Ilmari Saarelaisen, tähdittämä komedia pureutuu ikääntyneiden seksuaalisuuteen häpeilemättä Sinkkuelämää tv-sarjan juonenkääntein.


NÄYTELMÄ kertoo Janesta, 66-vuotiaasta opettajasta, joka laittaa kirjallisuuslehteen ilmoituksen: ”Ennen kuin täytän 67 vuotta – ensi maaliskuussa – haluan harrastaa paljon seksiä sellaisen miehen kanssa, josta pidän. Jos haluat jutella ensin, Trollope toimii aina.” Ilmoitukseen tulee 63 vastausta 32-82 -vuotiailta miehiltä. Tästä seuraa lukuisia deittejä, uusia petikokemuksia ja rakkautta. Näytelmän alkupuolisko onkin yhdistelmä viatonta huumoria ja katkeransuloisia kohtaamisia miesten kanssa.

Toinen puolisko syventyy vahvemmin päähenkilön, Janen (Sokka), historiaan ja tämän suhteeseen omaan äitiinsä ja poikaansa. Syntyy vahva kasvutarina siitä, miten Jane yrittää täyttää yksinäisyytensä ja vanhenemisen pelon pakottavalla seksuaalisuudella sen sijaan, että katsoisi suosikkikirjailijansa teoksen päähenkilön Margaret Mackenzien (Teija Auvinen) tavoin peiliin. Kipeää äitisuhdetta käsitellään niin Janen oman ankaran äidin (Minna Hokkanen) sekä kapinoivan pojan, Andyn (Verneri Lilja), kautta.

VIIHTEELLINEN tarina rullaa kepeästi eteenpäin sen vahvemmin kirvoittamatta suurta draamaa sikamaisten miesten edesottamuksista tai ongelmallisista perhesuhteista. Näytelmä on ennen kaikkea viihdyttävä ja ripottelee kattavasti viittauksia niin kirjallisuuden klassikoihin kuin populaarikulttuurin ilmiöihin. Kokonaisuutta rytmittää musiikki. Kyseessä ei ole kuitenkaan musikaali tai musiikkinäytelmä, vaan tällä näytelmällä on ihan oikea soundtrack.

SOKKA tuo näytelmään vahvan karismansa ja luo uskottavan muotokuvan 66-vuotiaasta naisesta, joka vielä etsii itseään ja uskaltaa elää. Roineen ja Saarelaisen esittämät miehenkuvatukset ovat hauskoja, rehellisiä ja kammottavia lurjuksia – hienoja suorituksia molemmilta! Auvisen ja Hokkasen hahmot marsittavat yhtä lailla kattavan kirjon erilaisia naisia. Molemmat taitavat komedian koko kehollaan! Samuli Mujeen ja Verneri Liljan esittämät hahmot luovat pehmeän kontrastin Roineen ja Saarelaisen mieskuville. Liljan hahmo tuo nuoren kasvavan miehen tuskan lähes käsinkosketeltavaksi.

TAMPEREEN Työväen Teatterin toteutus suurelle näyttämölle on komea. Valaisulla rajataan muuten stabiilista lavasteesta tiloja ja huoneita sekä luodaan eri tunnelmia ja vuorokaudenaikoja. Vaikka pidinkin valaisun siirtymistä, niin en pitänyt nykytrendin mukaisista teräväreunaisista rajauksista näyttämöllä. Valon orgaanisuus katoaa ja valaisusta tulee itsetarkoituksellista. Hahmot ja näyttelijöiden ilmeet ja eleet kuitenkin nousivat esiin ajoittaisesta kliinisyydestä huolimatta, mikä on aina plussaa.

Kommentoi

kommenttia