Tenavat

 Tenavat

Klassikkosarjakuva saa uuden raamikkaamman muodon

Se on aina yhtä pelottavaa, kun klassikoita lähdetään sörkkimään. Oli sitten kyse vaikka kirjasta, leffan uusintaversiosta tai sarjakuvasta. Tenavat elokuva leikkii nyt tulella. Onneksi tuotos ei kuitenkaan ole katastrofi.

Tenavat elokuvassa kohtaamme kaikki sarjakuvastripeistä tutut hahmot. Mukana on päähenkilöt Jaska Jokunen, Tellu, Piparminttu Pipsa, sekä kaikki sivuhenkilöt Maisaa ja Rapa-Ripaa myöten. Ja tottakai leffassa on annettu oma ja iso aika myös Ressulle ja Kaustiselle.

Elokuvassa seurataan päähenkilön Jaska Jokusen edesottamuksia pitkällä aikavälillä. Pääjuoneksi kehittyy Pieni punatukkainen tyttö. Kuinka lähestyä häntä, kuinka voittaa hänen huomionsa ja jopa, kuinka hänet viimein kohdata. Taustalla näemme kuinka Ressu Kaustisen avulla kirjoittaa tuttuun tapaansa kertomusta Punaisen paronin kohtaamisesta ja onpa Ressullakin oma mielitietty kiikarissaan.

Elokuva toimii, ja ei toimi

Animaationa ja 3D versiona leffa ihan kivasti pitää ideaa yllä. Välillä jopa käväistään ihan 2D:n puolella. Mutta 3D:ssä leffa pääsee vauhtiin vain kun Ressu hurjastelee lentokoneella (koirankopillaan) taivaalla Punaista paronia väijyen.

Elokuvan ongelma on oikeastaan juonessa. Se on yksinkertaisesti tylsä, läpi kaluttu ja auttamattoman ahdistava. Kuka haluaa nähdä melkein puolitoista tuntista animaatiota pojasta, joka epäonnistuu kaikessa kerta toisensa jälkeen?

Minua alkoi oikeastaan ärsyttämään leffan edetessä. Vaikka loppu tuokin valoa tunnelin päähän, silti ahdistus oli päällimmäisin tunne elokuvan loputtua.

Vaikka kaikki elementit kolmeruutuisesta strippisarjakuvasta ovat olemassa kaikkine detaljeeneinsa ja vaikka itse Schultzin perikunta on ollut mukana luomassa elokuvaa, silti kuitenkin mielummin katson niitä seitsemänkymmentä luvun Tenavista tehtyjä tv-elokuvia. Ja kaikkein mieluiten luen Tenavani sarjakuva muodossa.

Aika on ehkä ajanut Tenavista ohi? Kyllä Pixar/Disney-akseli suoltaa parempaa kamaa kakaroille. Edes Ressu koiran käkätys ja Kaustisen pörräily ei kyllä tätä elokuvaa pelasta. Aikuiset viihtyvät nostalgiahengessä, lapsia kiinnostanee enemmän pelkästään idea elokuviin pääsemisestä ja popcornista.

Onneksi suomalainen duppaus taas kerran oli huippuluokkaa. Huikeaa. Varsinkin Sallin ääni nousi kakaroista lempilapsekseni.

Harmillisen ankea juoni sinänsä hyvässä toteutuksessa.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää