Vampirella

 Vampirella

Pikkutuhmaa klassista kauhistelua


Ensimmäinen Vampirellalehti sai päivänvalonsa (tai kuun heijastuksensa) jenkeissä vuonna 1969. Ja jo silloin lehden rohkea kansikuva herätti huomiota. Suomessa Vampirella lehtiä julkaistiin jokuisia kappaleita vuonna 1975, mutta nyt tämän seksiä tihkuvan vampyyrineitosen seitsemän ensimmäistä numeroa on koottu näyttäväksi yhdeksi paketiksi. Eli saamme jälleen neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen nauttia hieman tisseistä, mustavalkokuvituksesta ja suht kiltistä kauhusta. Seitsemänkymmentä luvulla suomessa julkaistiin myös Shokki-lehteä (koottu Eerie ja Creepy-lehdistä), joka on Vampirellan ns. isoveli. Kaikkia näitä lehtiä julkaistiin rapakon takana aina kahdeksankymmentä luvun puolelle, ja sittemin uudella startilla viime vuosina.

Shokki-lehdessä miespuolinen kalmanhajuinen esikertoja esitteli tarinat, samalla kaavalla mennään Vampirellassakin. Uhkeamuotoinen, tummatukkainen Vampirella esittelee sekä muotojansa, hieman tissejänsä tarinan alussa, sekä kommentoi myös muutamalla sanalla tarinan ”yllättävää” loppua.

Vampirella myös seikkailee muutamien sukulaistensa kanssa muutamissa tarinoissa. Hän on kotoisin Draculon planeetalta, omaa nahkaiset lepakon siivet ja tarvitsee verta elääkseen. Välillä seikkailut tuovat hänet Maa-planeetalle tai avaruuden kartoittamattomille planeetoille.

Mustavalkoiset tarinat ovat pääasiassa kuuden sivun pituisia kauhutarinoita. Ja suurimmassa osassa tarinoista päähenkilölle (usein mies) käy huonosti mitä eriskummallisemmalla tavalla. Tarinoissa vilisee noitia, muotoaan muuttavia vampyyreita, ihmissusia, androideja ja muita omituisuuksia. Yleensä opetus on, ettei kannata olla ahne, tai tehdä liian hätiköityjä johtopäätöksiä.

Toki tässä hienosti suomennetussa kirjassa tarinoihin on hieman ajan hammas käynyt kaivertamassa jälkensä. Mutta niille, jotka haluavat aikamatkan menneisyyteen ja ehkä omaan lapsuuteen ja nuoruuteen, kun Shokki-lehtiä luettiin vanhemmilta salassa, jos niitä oli onnistuttu divarista ostamaan, tämä melkein neljäsataa sivuinen kirja on oikea herkkupala.  Osa tarinoista on todella hyviä ja jopa yllätyksellisiä, mutta toki välissä on muutama löysähkökin stoori. Sama pätee kuvitukseen. Ajankuva näkyy näissä hienosti. Osa on piiretty todella upeasti, jopa muutamia kokeellisempiakin piirtäjiä on valittu mukaan, mutta myös muutamia tuskastuttavan kamalia töherryksiä kirjasta löytyy.

Mutta kaikenkaikkiaan miellyttävä lukupaketti siihen sängyn viereen. Helppo lukaista muutama lyhyt tarina ”hyvänyön saduksi” ennen nukkumaan menoa.

Useita kirjoittajia ja kuvittajia
Käännös: Antti Poussa
Egmont kustannus

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää