Onni on iso taivas

Kiherryttävän hyväntuulinen omaelämänkerrallinen sarjakuvateos

Jo ensimmäiset aukeamat Esa Holopaisen Onni on iso taivas -sarjakuvakirjasa selattuani hymyilin. Hymyilin isosti. Itsekin muistan lapsuuteni näin. Kun kaikki oli vielä aitoa, seikkailullista ja viatonta. Ilman älylaitteita ja ainaista kiirettä.

Koko kirjasta huokuu elämänmyönteisyys ja lapsuuden lämpö. Harvoin sarjakuva välittää lukijalleen näin voimakkaan rehellisiä tunteita. Holopainen onnistuu siinä hienovaraisen tyylikkäästi.

Tie rannalle oli täynnä teräviä kiviä.. Mutta siihen aikaan jaloissa ei ollut tuntoa…

Yksinkertainen kuvitus, yksinkertaisilla viivanvedoilla tukee lämminhenkistä sanomaa.

Ensin kerrotaan joesta, vedestä ja uimaan oppimisesta. Sitten ihmetellään muurahaisia ja sienestetään. Lehmänläjiä on joka paikassa. Riesana ovat ampiaiset, käärmeet, naulat seipäissä ja pelottava, häijy olio… jouhimato!

Selvisimme myös ilman isompia myrkytyksiä

Paljon tehdään töitä, ja tihuloidakin ehditään. Kaikki kuvailut ovat riemastuttavan todellisia ja saavat mielikuvat heräämään. Hauskin haaveri on Ollin mäenlasku kelkalla, joka päätyy puuhun törmäykseen.

Herättyään Olli kertoi käyneensä taivaassa. Jossa enkelit olivat lypsyllä

Tällaista yksinkertaisella kerronnalla ja kuvituksella tehtyä sarjakuvakirjaa on ilo lukea. Itse tällaisena viidenkympin hujakoilla olevana löydän siitä paljon samaistumiskohtia. Ehkä joku nuorempi lukija voi ihmetellä silloista elämänmenoa, ja toivon mukaan esittää jopa jonkinlaisen selitystä kaipaavan kysymyksen.

Suuri suositus tälle opukselle!