Ulkomaalainen
Pisteet
5.0Arvio

Kaikissa meissä asuu pieni ulkomaalainen


Pakko myöntää, että nauroin ihan katketakseni. Minä, joka en yleensä lämpene komedioille yhtään. Mutta nyt täytyy myöntää, ja kysyä: onko tämä paras teatterissa näkemäni komedia? Ehkä.

Valitettavasti en halua kauheasti juonesta kertoa, enkä paljastaa mitä tuleman pitää. Haluan että tekin katsojina tulette yllättymään, nauramaan ja nauttimaan. Kyseessä on yhdessä tilassa tapahtuva, seitsemän henkilön näytelmä. Ja nyt ei, luojan kiitos, ole kyse mistään puskafarssista, missä mennään ovet paukkuen muka hupsuista -tilanteista ja sattumuksien kautta kommelluksiin, vaan oikeasti nerokkaasta käsikirjoituksesta.

Larry Shuen näytelmä The Foreigner sai ensi-iltansa jo 1983, mutta teksti ja aihe on aina ajankohtainen. Siinä on kyse ennakkoluuloista, rasismista, ujoudesta, sen voittamisesta ja itsensä löytämisestä. Siis tärkeistä asiota.

Näytelmän on todella nerokkaasti ja taitavasti suomentanut Henri Kapulainen. Tampereen teatterin Frenckell näyttämö on juurikin sopiva paikka tälle komedialle. Sopivan kokoinen ja tunnelmallinen.

Ainakin ensi-illassa, salin täytti aito hekotus ja vahvat aplodit, kera jalkojen tömistelyn. Ohjaaja Tommi Auvinen on tehnyt loistavaa työtä valitessaan näyttelijät rooleihin. Kaikki ovat täydellisiä valintoja.

Martti Manninen (jonka roolin myöhemmin ensi kaudella tekee Ilkka Uolevi) tekee ihanan koskettavan roolin hieman autistisen oloisena teininä, joka kuitenkin löytää kasvamisen kautta oman potentiaalinsa. Eeva Hakulinen on helvetillisen kireä ja äreä Catherinen roolissaan, mutta kasvaa taitavasti pehmeyteen. Aliisa Pulkkinen antautuu täydellisen hullusti rooliinsa majatalon pitäjänä. Voi tuota energian määrää mikä Pulkkisesta katsomoon huokuu! Ja ihanaa nähdä taas Tomi Alataloa näyttämöllä. Tässäkin hän tekee roolinsa niin smoothisti ja lungisti, ettei voi kuin ihailla hänen taitojaan. Mutta tarinan päähenkilönä, Ville Majamaa, osoittautuu jälleen kerran komedian kuninkaaksi. Suorastaan jopa vähäpuheisessa, silti loppujen lopuksi sanaisen arkkunsa avaavassa hahmossaan hän loistaa lavalla. Pelkät ilmeet ja eleet ja ruumiinkieli julistavat hänen lahjakkuuttaan. Voi jeesus sentään miten huikea roolisuoritus!

”Ruumismato jo kärkkyy”

Varma hittinäytelmä, jonka jokaisen tulisi nähdä. Jos tämän näytelmän pystyt katsomaan läpi nauramatta, olet ilmeisesti kuollut.

Kommentoi

kommenttia