Pikon ja Fantasion seikkailut: Mustien uhrien herra
Pisteet
2.5Arvio

Uusi tarina vyöryttää uskontoa ja toisen maailmansodan jälkeistä vallantavoittelua


Edellisessä Pikon ja Fantasion seikkailut -arviossani sanoin näin: ”Tätä albumia voi helposti lukea pienimmätkin lukijat, koska tarina ei kuitenkaan ole liian jännittävä eikä väkivaltainen. Aikuiselle lukijalle tarina on puolestaan helppoa ja kevyt lukuista viihdettä.” Nyt on pakko myöntää, että asia on pyöräytetty ihan päinvastoin.

Viihde on tässä varsin vallanhaluisessa tarinassa aika kaukana, samoin tarinoille tyypillinen huumorikin. Pienempi lukija kyllästyy vaikeaan rönsyilevään tekstiin, jota on paljon. Vanhempi lukija saattaa albumin parissa viihtyä.

Albumi on kuvittaja-kirjoittaja parivaljakko Yannin ja Schwartzin jatko-osa joitain vuosia sitten ilmestyneelle Leopardinainen albumille. Samoja hahmoja ja paikkoja tarinassa on, mutta sen voi hyvin lukea myös omana itsenäisenä seikkailunaan.

ELETÄÄN vuotta 1947, eli toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Päätapahtumapaikka on Kongo. Siellä Piko ja Fantasio ystävineen ja kumppaneineen sekaantuvat monelaiseen liemeen. Joseph-Désiré aikoo salaa rakentaa ydinpommin, lähettääkseen sen Brysseliin, saadakseen koko Afrikan mantereen itselleen, tullakseen separastisen maailman suurimmaksi johtajaksi. Myös Leopardinaisten heimo pyörii kuvioissa, samoin Jumalan sanaa saarnaava lähetystyöntekijä, gorillamaiset jättirobotit, natsisaksan rippeet, ja monta muutakin asiaa. Tarina voisi olla mielenkiintoisempi, jos olisi uskottu sanontaan; joskus vähempi on enempi.

Nyt tarinaan on ympätty ihan liikaa polittiikkaa, uskontoa, sotaa ja poppamies taikaa. Henkilöitä on liikaa ja myös tekstiä.

KUVITUS on laadukasta, samoin väritys, tosin ruskean sävyt hallitsevat liikaa, vaikka Kongossa ollaankin. Myös kuvituksesta (kuin myös tarinastakin) käy ilmi, että nyt ei olla tekemässä lasten sarjakuvaa. Aikuisempi lukija ymmärtänee mitä tällä tarkoitan.

Spip-orava olisi voinut toimia tarinassa hieman enemmän pehmentäjänä ja huumorin tuojana. Toki hänellekin tällainen pikku rakkausseikkailu suotanee.

Kyllä minä edelleen niistä ihan alkuperäisistä, hieman yksinkertaisemmista ja rennommista Pikon ja Fantasion seikkailuista enemmän pidän.

Teksti: Yann
Kuvitus: Oliver Schwartz
Värit: Laurence Croix
Käännös: Mika Ulanto
Egmont kustannus

Kommentoi

kommenttia