Annabelle: Creation
Pisteet
4.0Arvio

Toimivaa, ja oikeasti pelottavaa nukkekauhua. 


Tämä leffa on nyt niin sanottu esiosa The Conjuring -universumissa, joka on haarautunut jo kahteen Kirottu-elokuvaan, ja yhteen aikaisempaan Annabelle-elokuvaan. Tämä on todellakin koko sarjan paras ja ehdottomasti pelottavin elokuva.

Onhan ohjaajana huikean Lights Out leffan tehnyt David S. Sandberg. Tunnustan. Välillä pelotti niin, että oli pakko pistää silmät kiinni, vaikka tuhansia kauhuleffoja olenkin nähnyt.

VIISI orpoa tyttöä, katolisen sisar Charlotten johdolla, saa uuden sijoitusorpokoti paikan syrjäiseltä maaseudulta Mullinsien pariskunnan luota. Isä Mullins on aikoinaan ollut käsintehtyjen nukkejen valmistaja, hänen kättensä jälki on myös Annabelle. Äiti Mullins makaa liikuntakyvyttömänä huoneessaan, puolilas maski naamallaan.

Polion vaikutuksesta jalkaansa ontuva Janice alkaa nähdä perheen kuollutta pikkutyttöä pitkin kirskuvaa ja nirskuvaa taloa. Talo on muutenkin kunnon kauhutalo lukittuine ovineen, pimeine käytävineen ja demonisen läsnäolon tunnelmallaan.  Pian loputkin orvot tytöt tajuavat, että, nyt ei ole fiilis ihan parhaimmillaan.

ELOKUVAN juoni ei välttämättä ole se kaikista omalaatuisin ja kauhugenressä uusin eikä loppuelokuvan perus: nyt demoni metsästää sinua pitkin poikin taloa ja pihapiiriä temmellys ole se kaikista paras ja oivaltavin tapa lopettaa elokuva. Mutta itse asiassa elokuvassa on paljon hyvää. Lapsi ja aikuisnäyttelijät ovat hyviä valintoja, ohjaus ja kuvaus tukevat toisiansa ja musiikki, sekä ällöttävän inhottava äänimaisema tekevät juuri  sen mikä tässä elokuvassa on parasta.

Parasta nimittäin on se, että leffaan on saatu tungettua kaikki mahdolliset kauhuelokuvien jo käytetyt kliseet, saaden ne kuitenkin toimimaan yhä uudestaan ja uudestaan. Katsoja melkein laskee allensa. Kaikki ovenraoista tirkistelyt, mustiin käytäviin tuijottelut ja kaivoon kurottelut palkitaan oikein kunnollisilla säikähdyksillä. Arvattavilla, mutta juuri ärsyttävän toimivilla.

Pelkästään elokuvan alussa pedatuilla asioilla, kuten hitaasti liikkuva portaiden viertä ylös alas kuljettava tuolihissi, tai kuilussa oleva pieni tarjoiluhissi, saavat katsojan jo aavistelemaan pahinta. Minä pelkäsin ja tykkäsin.

Pitänee testata vielä teiniyleisön kanssa täydessä salissa, kuka kirkuu eniten.

Kommentoi

kommenttia