John Newman: Tribute

 John Newman: Tribute

John Newman / Universal Music

Mies ja ääni.

VOIKO tässä olla yksi viime vuoden parhaista levyistä? Todellakin voi. Vasta 23-vuotiaalla kundilla voi olla edessään todellinen maailmanvalloitus, jos vain jalat pysyvät maassa ja järki päässä.
Toisaalta mokailua tuskin tarvitsee pelätä. Miehen omien Facebook-sivujen myötä kundista saa ahkeran, hulluttelevan ja nöyrän kuvan tilapäivitysten, kuvien ja videopätkien myötä.

John itse tunnustaa ihailevansa Adelea ja liian aikaisin menehtynyttä Amy Winehousea. Varsinkin jälkimmäisen tuotanto kuuluu biiseissä vahvasti niin äänenkäytöllisesti kuin musiikkimaailmassakin.

PERSOONALLINEN ääni lumoaa helposti. Ja ääntä on selkeästi myös koulutettu paljon. Onhan sälli jo 14-vuotiaana aloittanut säveltämisen, laulamisen ja sovittamisen. Näinkin pitkän kypsyttelyn jälkeen on hienoa, että jätkä on ensimmäisellä levyllään breikannut useissa maissa. Ajankohtaiseksi tämän kritiikin tuo myös se, että John Newman esiintyy heinäkuussa Tammerfesteilla.

Jo aloitusraidallaan (Tribute) Newman luettelee suosikkiartistejaan ja vaikuttajiaan. Lista on pitkä ja kunnioittava. Seuraavaksi kuullaan Suomessakin kovassa radiosoitossa ollut ensisinkku Love me again. Tästä biisistä jo saa esimakua siitä, millaista kamaa levyllä on odotettavissa. Rautaista nykysoulia, funkya ja välillä jopa maistellaan biisejä jazzvaikutteisesti.

Sanoitukset kertovat siitä, mistä kaikkien muidenkin artistien biisit. Elämästä, rakkaudesta, menetyksestä, erosta ja kaipuusta.  Hitaista biiseistä (joita levylle on ripoteltu juuri sopivasti), raastavimpia ovat Easy ja Down the Line. Newmanin ääni pääsee oikeuksiinsa ja upea käheys löytyy juuri näistä voimakastaustaisista balladeista.

SUOSITTELEN hommaamaan levystä Deluxe-version, jolla on kolme lisäbiisiä. Yksikään näistä ei ole missään nimessä mikään täytebiisi, vaan lisämateriaalista löytyy kaksi levyn helmistä. Tuo jo äsken mainitsemani Down the line ja upeasti svengaava Day One.

Tämä levy kestää kuuntelua uudestaan ja uudestaan. Biisien kuuntelujärjestykselläkään ei ole mitään väliä. Toimii miten päin vain. Jännityksellä jään odottamaan kesän livevetoa ja toivottavasti saamme myös pian kuunnella kakkoslevyä. Se tulee ratkaisemaan paljon, miten tämän nuorukaisen käy.

Tärpit: Out of my head, Running, ja hienosti kasvava Try.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää