It Follows

Laadukas ja inhottava kauhuleffa alan mestareita kunnioittaen.

Pakko myöntää, että leffasta poistuttuani mieleni teki pari kertaa kurkata olan taakse, että näkyykö siellä joku joka seuraa.  Pitkästä aikaa idealtaan tuore ja sopivan inhottava kauhupätkä. Näitä näkee ihan liian harvoin. Ihmekään, että leffa on ollut kassamenestys ympäri maailmaa.

Kaikkihan me tiedämme, että se joka kauhuleffassa harrastaa seksiä, kuolee seuraavaksi. Nyt on idea viety vieläkin pidemmälle. Nuori naisenalku harrastaa seksiä, ja kohta häntä seuraa joku tai jokin erilaisiksi ihmisiksi naamioitunut.

Tästä kinkkisestä seuraajasta ei pääse eroon kuin tartuttamalla se johonkin seuraavaan, mitenkäs muuten kuin seksitautimaisesti harrastamalla sitä maailman kauneinta asiaa jonkun muun kanssa. Pirullisinta vain on se, että jos tämä hitaasti kävelyvauhtia seuraava tappaja saa sinua edellä olevan kiinni, ja tappaa, se on jälleen sinun kannoillasi.

Aikamoinen kissa hiiri leikki tämä elokuva siis.

LEFFAN PÄÄROOLEIHIN on saatu nuoria suht tuntemattomia näyttelijöitä. Tunnetuin lienee Paulin roolissa Keir Gilchrist (Taran monta elämää). Nuori on tämä ohjaajalupaus David Robert Mitchellkin, tämä on nimittäin hänen toinen kokopitkä elokuvansa.

Hienointa leffassa on sen karut ja rosoiset lähiömaisemat, arkiset vaatteet ja ihan perusteinit. Eli nyt ei mennä missään bling-bling maisemissa rikkaassa lähiössä.

Ja musiikki. Hienoa syntikkapoppia. Kyllä on varmasti moneen kertaan John Carpenterin leffasävellykset kuunneltu. Ja joka kerta kun musiikki pärähtää soimaan, sitä voisi kuunnella loputtomiin.

MUUTENKIN LEFFA on kunnianosoitus 70- ja 80-luvun mestariteoksille. Löytyy Cronenbergin Rabid leffan viitteitä ja juurikin Carpenterin Halloweenia. Mutta eniten kuitenkin löysin yhtymäkohtia Wes Cravenin Nightmare on Elmstreet elokuvan ensimmäiseen osaan. Siinähän, jos haluaa oikein syväluotaavasti ajatella, on kyse mistäpä muustakaan, kuin heräävästä seksuaalisuudesta. Lähiö ja taustalla teineistään piittaamattomat vanhemmat.

Leffa ei nojaa onneksi paljoa pelkkiin säikyttelykohtauksiin, vaan enemmänkin hitaaseen jännityksen nostattamiseen ja inhottaviin kuvakulmiin. Enemmänkin leffasta voisi sanoa, että se on hyvin ahdistava. Toki myös pelottavakin.

Toivottavasti tätä ei pilata millään toivottoman turhilla jatko-osilla.

Vuoden kauhuyllättäjä.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää