Batman Detective Comics – ensimmäinen osa: Kuoleman kasvot

 Batman Detective Comics – ensimmäinen osa: Kuoleman kasvot

batdec

Raakaa ja julmaa nyky-Batmania.

Ilmeisesti DC:lläkin on viime vuosina havaittu, että ne lapset jotka kasvoivat kilttien supersankarien parissa, ovat nyt joko aikuisia tai ainakin lähes aikuisia. Tarinat ovat muuttuneet yhä raaemmksi, synkemmiksi ja verisemmiksi. Sama on havaittavissa tässä Batman Detective Comicsin ensimmäisessä suomennetussa albumissa, jonka tarinasta ja kuvituksesta vastaa pitkän linja ammattilainen Tony S. Daniel. Hän on tehnyt jonkin verran töitä Marvelille ja Imagelle, mutta uransa tunnetuimmat työt nimenomaan DC:n lehtien parissa. Kirjanen koostuu lehden ensimmäisestä seitsemästä numerosta.

JUONIKULKUMO ON kirjoitettu hienosti, ja pienien aasinsiltojen kautta pääsemme tarinasta sujuvasti toiseen, päävihollisen vaihtuessa jatkuvasti. Ensin kohtaamme varsin hulluksi tulleen Jokerin, joka huvikseen tappaa Gothamilaisia, jopa lähipiiriään raaasti.Tämä onkin prologi siihen, miten Jokeri menettää kirjaimellisesti kasvonsa. Hänhän hakee ne myöhemmin takaisin opuksessa Batman Kuolema kulkee perheessä.

Seuraavaksi saamme seurata varsin hullunkurista perhettä. Sadistinen Nukentekijä on uusi tuttavuus. Hän apureineen keräilee ihmisten sisäelimiä ja ihoa kauppatavaraksi. Ja itse Batmanistahan on tarjottu varsin kova hinta.

Välissä saamme ihailla Szymon Kudranskin ja Tomeu Moreyn taidetta ylimääräisessä tarinassa Venäläinen ruletti. Itse Batmania tarinassa ei nähdä ollenkaan, mutta Kissanaisen kynnet kyllä viiltävät veriroiskeita.

Loppuosa on omistettu Pingviinin uudella Jäävuoriklubilla tapahtuvaan verikekkeröintiin, jossa kasvojaan vaihtava tappaja Käärmeennahka pistää ranttaliksi.

TARINAT OVAT kovaa luokkaa, toki ehkä vähän lässähdystä havaittavissa loppupuolella. Hieman olen pettynyt pääpiirtäjä Danielin kynänjälkeen. Se on hyvin peruskuvitusta jossa ei ole mielestäni tarpeeksi tunnelmaa. Jopa toisaalta etäiseksi jättävää jälkeä.

Toisin kun kuvittajakaksikko tarinassa Venäläinen ruletti. Tämän tarinan kuvitus hivelee silmiä rosoisella akvarellimaisella tyylillään.

EI SOVI heikkohemoisimmille lukijoille, eikä todellakaan lapsille. Itse sain nautittavan lukukokemuksen.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää