Transformers – Tuhon aikakausi

Elokuvasarjan viimeisin osa –  ja toivottavasti myös viimeinen.

Ensimmäinen Tranformers-elokuva oli aikoinaan hieno leffa tehosteiltaan, kivan kepeä juoneltaan ja kaikenkaikkiaan ihan nautittava kokemus. Sarjan kolmas osa oli myös ihan mukiinmenevä pätkä, koska se vei leffasarjaa aikuisempaan ja synkempään suuntaan.

Luulin, että sarjan kakkososa, jossa esiteltiin pelkästään Megan Foxin tissejä, olisi jo ollut totaalinen rimanalitus. Olin väärässä.

Mark Wahlberg esittää keksijäisää, tyttärenään Tessa Yeager (Nicola Peltz), sattumalta hän ostaa romuttuneen Optimus Primen ja herättää tämän henkiin. Samaan aikaan hallituksen tietämättä kieroileva yksityislaboratorio kehittää hallittavissa olevaa Transformeria metsästämistään Autoboteista. Megatronkin herätetään taas kerran henkiin ja sitten mennäänkin loppuelokuva kaikentuhoavan ”siemenen” perässä.

Hirveätä ylipitkitettyä kuraa

Leffa kestää melkein kolme tuntia, ja sen voi karkeasti laskea kolmeen yhtä puuduttavaan tunnin jaksoon. Ensimmäisessä esitellään mukaan melskeeseen joutuva perhe, ja oikeastaan mitään muuta siinä ei tapahdukaan. Toinen tunti menee vanhojen hyvisten ja uusien pahisten rähistelyyn ja kolmas tunti kuluu lopputaisteluun.

Meinasin seurata muutaman rohkean esimerkkiä ja poistua salista jo leffan puolessa välissä. Päätin sinnitellä. Virhe. Siinä vaiheessa kun lopputaistelua aloitellaan ”siemenen” perässä, katsoin kelloani (mitä en normaalisti koskaan leffassa tee) jo neljännen kerran, ja tajusin että leffahan kestää vielä melkein tunnin, alkoi epätoivo vallata mieleni.

MARK WAHLBERGISTÄ on pikkuhiljaa kehittynyt ihan arvostettava näyttelijä. Mutta tässä hänelle ei anneta minkäänlaista mahdollisuutta muuhun kuin ylikuluneisiin vuorosanoihin ja pyssyn kanssa juoksenteluun. Muut näyttelijät on ilmeisesti kerätty näyttelijöiden alennuskorista, ja heille on jaettu vielä huonommat palaset käsikirjoituksesta. Ja toki mukana on ne yhdet pakolliset tissit ja huulet (Peltz).

En tiedä mitä käsikirjoituksen loppuvaiheessa on tapahtunut, mutta viimeisen tunnin tahaton komiikka mukahauskoine vuorosanoineen sai minut kiemurtelemaan penkillä vaivautuneesti. Ja siinä vaiheessa kun Transformers-dinot vyöryvät kuvaan, puhkesin vahingossa räjähtävään nauruun, saaden salissa olleilta poikakatsojilta ilkeitä katseita. No, ok. Leffaa voinkin suositella 6-10-vuotiaille pikkupojille.

Leffan 3D on sitä tottuttua rymistelykikkailua, eli kaikkea mahdollista heitellään kohti naamaa, mukaan lukien pyssynpiipulla osoittelut.

Ainoa hyvä asia, josta annankin ainoan pisteen, ovat erikoistehosteet. Ne ovat taas kerran näyttäviä. Mutta kun niitäkin tauotta rytyytetään esiin ja naamalle kaksi tuntia, alkavat nekin jo puuroutua silmissä. Myös leffan soundtrack kuulostaa toimivalta.

Jos joku haluaa menettää elämästään kolme tuntia tälle turhanpäivyydelle, niin siitä vaan leffan hämärään. Itseäni harmittaa, etten lähtenyt ajoissa pois.

Kuvat: Paramount Pictures, videon lähde: Filmtrailer.com