The Walking Dead: Kirjat 1-5

 The Walking Dead: Kirjat 1-5

The Walking Dead: Ensimmäinen kirja, Egmont

Suureksi tuotteeksi kasvanut pieni sarjakuva.

Monet tuntevat TWD-maailman valitettavasti vain TV-sarjan kautta. Asiahan on niin, että sarjakuva oli jo aikaa ennen TV-sarjaa. Ensimmäinen  TWD-sarjakuvanumero näki päivänvalonsa jo vuonna 2003, eli seitsemän vuotta ennen tv-sarjaa.

Nyt jo suorastaan instituutioksi kasvanut zombiemaailma sisältää sarjakuvan ja tv-sarjan lisäksi kirjoja, novelleja, pelejä ja ties mitä kaikkea krääsää.

Onneksi olemme Suomessa saaneet jo pari vuotta nauttia suomennettua TWD-laatusarjakuvaa viiden kirjan verran. Toivottavasti jatkossakin.

Yksi kirja sisältää aina kaksitoista jenkkilehteä. Ja jenkeissä ilmestyi juuri äskettäin numero 132, siitäpä voikin nopealla laskutoimituksella todeta, että aika monta kirjaa vielä odottaa suomennosta. Antti Koivumäki on tehnyt laadukasta työtä kirjoja suomentaessaan.

Sarjakuvakirjasarjan ja tv-sarjan välillä on eroja. Kumpikin noudattaa toisiaan aika orjallisesti pari ensimmäistä kautta/kirjaa pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Kolmannella ja varsinkin neljännellä kaudella/kirjassa polut kuitenkin erkanevat aika jyrkästi. Kummastakin poistuu (kuolee) eri ihmisiä ja muutenkin ihmisryhmien liikuttelu on kovin erilaista. Vielä en ole päässyt tv-sarjan viidettä tuotantokautta näkemään, mutta viitoskirjan luettuani en usko, että niillä on enää kovinkaan paljon yhteistä. Toki samoja hahmoja kummassakin tullaan edelleen näkemään.

Mutta se tv-sarjasta. Keskitytään sarjakuvaan.

Robert Kirkman ei varmaankaan vuonna 2003 tiennyt, minkälaiseen kultakimpaleeseen olikaan ensimmäisen osan luodessaan ja käsikirjoittaessaan osunut.

Hänen aikaisempia töitään ovat mm. käsikirjoitukset Ultimate X-meniin, X-forceen ja jopa Marvel Zombies sarjakuviin.

Tony Moore piirsi, tussasi ja väritti (harmaasävyt, sarjakuvahan on mustavalkoinen) TWD:n ensimmäiset kuusi numeroa. Sen jälkeen (ja edelleen) piirrosjäljestä on vastannut brittiläinen Charlie Adlard. TWD onkin oikeastaan hänen ainoa mainittava sarjakuvakuvitustyö.

Nykyään Adlardin kuvitusta komppaa ja harmaasävyistä vastaa Cliff Rathburn.

Juoni toimii. Jo ensimmäisessä numerossa tutustutaan päähenkilöön Rick Grimesiin. Hän herää sairaalasta kaoottiseen zombiemaailmaan. Pitkin pitkää matkaa joukkoon liittyy uusia tyyppejä, osa kuolee matkan varrella, ja aina mukaan liittyy uusia ihmisiä. Matkalla minne? Se onkin hyvä kysymys. Periaatteessa koko ajan ollaan menossa kohti jotain, parempaa, turvaa. Hetkellinen turvasatama, oli se sitten maatila tai vankila, muuttuu kuitenkin aina lopulta zombiehelvetiksi.

Ja vaikka zombiet lahtaavat henkilöitä urakalla, lopulta kyse on siitä, että edes zombiet eivät ole se pahin uhkakuva, vaan muut ihmiset. Ihmisen ahneus ja röyhkeys. Halu hallita ja omistaa.

Erilaiset ihmiskuvat ovatkin juonen parasta antia.

Adlard hallitsee piirrosjäljen. Kuvat ovat tarkkoja ja kauniita. Välillä juonta kuljetetaan sivutolkulla pelkän kuvituksen varassa, ilman yhtäkään puhekuplaa. Välillä taas tekstiä on niin paljon, että yhden aukeaman luettuaan olo on kuin olisi lukenut romaanin tai jopa kaksi.

Mutta sarjakuvaa ei voi suositella perheen pienimmille. Tv- sarjasta poiketen esimerkiksi sarjakuvan versio Michonnen vankina olosta oli suorastaan sairasta ja kammottavaa luettavaa ja katsottavaa.

Suosittelen kaikille kauhun ja psykologisten jännitteiden ystäville. Ja niille jotka pitävät maailmanlopun meiningistä. Mustavalkoista verta ja suolenpätkiäkään unohtamatta.

 

Uudet jaksot 13.10 alkaen FOXilta maanantaisin.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää