La La Land
5.0Arvio

Romantiikkaa, tanssia, laulua ja ennen kaikkea jazzia.


Onneksi tällaisia elokuvia vielä tehdään. Harvakseltaan, mutta tehdään kuitenkin. Tässä on sitä vanhan ajan musikaalitaikaa, suuria tunteita, iso nokare romantiikkaa, upeita tanssinumeroita ja kaunista musiikkia. Kaikki maustettuna sopivasti jazzin maagisella poljennolla.

Elokuva alkaa Hollywoodissa ruuhka-aikaan autojen täyttämällä sillalla, suurella laulu- ja tanssinumerolla. Pääosan esittäjät Sebastian (Ryan Gosling) Mia (Emma Stone) tervehtivät toisiaan kansainvälisin käsimerkein. Meinasin numeron päätyttyä nousta seisomaan aploodeeraamaan, mutta muistin olevani pressinäytöksessä, miisä on vain hiljaisia, totisia toimittajia ja kriitikkoja, joten istuin nopeasti takaisin penkkiin puremaan hiljaa huultani.

Siitä alkaa romanttinen retki läpi vuodenaikojen.  Sebastian rakastaa vanhaa jazzia ja haaveilee omasta jazzklubista, missä saisi soittaa ja tulkita haluamaansa musiikkia.  Mia työskentelee studioilla kahvilassa ja haaveilee niin ikään tuhansien muiden tavalla läpimurrosta näyttelijänä. Koe-esiintymiset turhauttavat ja haaveena olisikin toteuttaa oma teksti näyttämölle.

Näiden ihmisten kohtaamisessa on paloa ja tunnetta. Rakkaus roihahtaa, mutta kun asiat eivät aina mene niinkuin elokuvissa, asiat saavat uudenlaisia suuntia. Loppukohtaus herkistää ja antaa katsojille mahdollisuuksia miettiä, miten asiat olisivat voineet mennä.

NUORI ohjaajalupaus Damien Chazelle näytti jo edellisessä elokuvassaan Whiplash tietävänsä mitä tekee. Sama säveltäjä on tehnyt tähänkin elokuvaan upean musiikin, jota mm. päänäyttelijät hienosti ihan itse tulkitsevat. Kauniit kappaleet vanhojen musikaalien tyylin, funkyn kautta vanhaan jazziin kuljettavat elokuvaa eteenpäin.

Ohjaaja käyttää vaativia yhdellä otolla tehtyjä kohtauksia, joissa on fiilistä ihan täysillä. Technicolor-värit räiskyvät niin taustoissa, kuin puvustuksessakin.

Ohjaaja myös sieppailee näkymiä, viitteitä ja kohtauksia Hollywoodin klassikoista.

Tanssi- ja laulukohtaukset tulevat ihan puskista, mutta tyylikkäästi. Ne edustavat elokuvassa ihan parhaimpia kohtauksia. Silti niitä ei ole liikaa.

ELOKUVA pokkasi jo suurpotin Golden Globe -gaalassa, ja varmasti tekee saman tempun myös Oscareissa.

Gosling ja Stone ansaitsevat paikkansa Hollywoodin superluokassa viimeistään tällä elokuvalla.

Kannattaa ehdottomasti ottaa kuuntelulistalle myös elokuvan soundtrack. Itsellä se tulee soimaan hyvinkin pitkään.

En osaa sanoa, onko Emma Stonen tädistä, Seine-joesta ja siihen hyppäämisestä kauniimpi tulkinnaltaan, vai Goslingin teemabiisiä mukaeleva City of Stars.

Upea elokuva, joka yllättää kaikin puolin. Tätä voi lämmöllä suositella ihan kaikille ja kaiken ikäisille.

Mahtavaa  ja maagista musikaali tunnelmaa.

Kommentoi

kommenttia