Loopit

 


Tanssiteos joka imee katsojan mukaan teokseen


Tanssiteatteri MD viettää 20-vuotisjuhlavuottaan tänä vuonna. Tämä pitkän linjan tanssija-koreografi Tero Saarisen Loopit teos on MD:n juhlavuoden pääteos. Hyvä niin, sillä esitys on vaikuttava ja vakuuttava.

MD:n kotinäyttämö Hällä-teatteri on vuosien varrella vääntynyt ja kääntynyt moneksi. Tällä kertaa esityksen alussa yleisö ohjataan istumaan lavalle. Eli kerrankin katsomme katsomoa tanssijoiden perspektiivistä.

Ensimmäisessä osassa käytetään nerokkaasti katsomotilaa, mutta esitys tuodaan myös hämmästyttävän, jopa hieman kiusallisen lähelle katsojaa. Lavasteena toimiva kehys asettaa yleisön, kuin eläintarhan häkkiin. Ja onko tanssijoilla oikeus ylittää tuo häilyvä raja. On, koska ekan puoliskon liikekieli on todella kaunista ja nerokasta.

Oikeastaan kaikki kuusi tanssijaa pääsevät sooloilemaan sekä tottakai tanssimaan yhdessä. Erikoiskyvyistä mainittakoon Suvi Elorannan kaunis lauluääni, jota käytetään sopivasti, mutta ei liikaa.

Väliajalla ihmiset ovat hieman hämmästyneitä, jopa iloisia ja helpottuneita, koska meidät yleisönä, on vapautettu karsinastamme.

Toisella puoliskolla pääsemme sitten takaisin ihan normaaliin katsomotilaan. Tanssijat valtaavat jälleen lavan itselleen. Tosin katsomoon rakennettu pikkulava vetää usein katseen itseensä.

Paljon katsottavaa. Jopa liiankin paljon välillä. Mutta siksipä esitys kannattanee mennä aistimaan jopa toisenkin kerran.

Esityksen nimi Loopit, ei kuitenkaan tarkoita tanssillista toistoa, sillä sitä on koreografiassa yllättävänkin vähän. Ehkä ne loopit kuitenkin ovat meidän katsojien omassa päässä? Raja-aitoja joita luomme ja niiden toistoa ja jatkuvaa käyttämistä tiedostamattamme?

Esityksen tanssijoista näkee, että miten vahvasti ryhmä on toisiinsa sulautunut. Kukaan ei sooloile turhia, ja kaikki toimivat kauniissa symmetriassa, persoonia kuitenkaan unohtamatta.

Ville Konttisen valaistus ja lavaratkaisut toimivat todella hyvin. Haastavaa varmasti valaista muutakin kuin lavaa. Nyt kun koko tila on kuitenkin leikkikenttänä. Pidin myös  Erika Turusen, hyvin suomidesignmaisesta tyylistä vaalean harmaissa sävyissä.

Hieno teos, jolla todellakin kannataa juhlista 20-vuotista yhteistä taivalta. Tanssi ei ole liian vaikeasti tulkittavaa, eikä koreografia katsojalle ylihaastava. Tanssijoille kylläkin.

Tätä ei kannata missata. Ja pienenä huomiona, se, että yleisöä per esitys, ei mahdu paljoa, johtuen katsomoratkaisuista, eli kannattaa se lippu varata ajoissa.

Tanssiteatteri MD
Koreografia: Tero Saarinen

Kommentoi

kommenttia

Write a Review

Lue lisää