Toivon tuolla puolen


Taattua Kaurismäkeä ajnakohtaisella teemalla


Pakkohan se on myöntää, että Kaurismäki ei petä koskaan. Uutuuselokuva on kaurismäkeläisittäinkin ehkä kaurismäkeläisin leffa hetkeen. Ja sen lisäksi siihen on otettu hieno ajanhermolla oleva teema maahanmuuttajista.

Elokuva alkaa, kun hiililastin seasta Helsingin satamassa ryömii esiin mies. Hän on Khaled (Sherwan Haji), pakolainen Syyriasta. Khaledin reitti ympäri eurooppaa, siskoansa etsien, on tuonut hänet sattumalta Suomeen. Hän päätyy pakolaisten vastaanottokeskukseen odottamaan oleskeluluvan käsittelyä.

Toisaalla paitoja myyvä kauppamatkustaja Wikström (Sakari Kuosmanen) jättää vaimonsa ja päätyy ostamaan hiljaisen ravintolan, jota yhdessä hupaisan henkilökunnan kanssa yritetään nostaa tuottamattomuuden suosta suosioon.

Mutkien kautta nämä tyystiin erilaiset ihmiskohtalot törmäävät toisiinsa.

ELOKUVA KERTOOKIN sekä meidän Suomalaisten ahdasmielisyydestä, että myös inhimillisestä auttamisen tarpeesta ja hyvyydestä.

Kaurismäki on tehnyt kauniin pienen, tyylilleen uskollisen vähäpuheisen elokuvan.

Elokuva kisaakin helmikuussa Berliinissä kultaisesta karhusta, ja saa näin ollen samalla myös maailman ensi-iltansa. Elokuva on myös Kaurismäen satamakaupunki trilogian toinen osa. Sarjan aloitti Le Havre elokuva. Elokuva on myös osa Suomi 100 vuotta -ohjelmaa.

ELOKUVASSA ON paljon musiikkia, ihan tunnettujen suomalaisten esittämänä. Lavastus on tuttuun tapaan karua ja yksinkertaista. Kaurismäki luottaa kohtauksissa valaistuihin kasvoihin ja ilmeettömyyteen.

KUOSMANEN ON roolissaan uskottava, mutta yllättäen elokuvan ehdottomaksi tähdeksi nousee Sherwan Haji. Syyriataustainen mies onnistuu esikoisroolissaan huikean hyvin. Mies on omaksunut Kaurismäkeläisen ilmeettömän näyttelemisen erinomaisesti, mutta samalla tuo myös hienosti omaa persoonaansa esiin, mutta silti nöyrästi.

Elokuva on äärettömän lämminhenkinen, vaikka siihen on ympättykin uhkatekijöitäkin. Huumoriakin löytyy. Tuntuu jopa, että Kaurismäki vitsailee itselleen ja tyylilleen tehdä elokuviansa.

Nautinnollinen leffa.

Kommentoi

kommenttia

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää