Maleficent – Pahatar

Superkaunottaren suuren suuri paluu.

Angelina Jolie ei ole tehnyt näyttelijäntyötä suurinpiirtein neljään vuoteen, vaan on keskittynyt lastenhoitoon ja maailmanpelastamiseen. Nyt hän palaa valkokankaalle upeampana kuin koskaan. Ja nyt puhutaan isolla kädellä sekä ulkonäöstä että näyttelijäntaidoista. Tämä on hänen shownsa ja hänen suuri paluunsa.

SATUJA ON aina kerrottu useina variaatioina, tällä kertaa vedetään Prinsessa Ruususen tarina, ja varsinkin se Walt Disneyn, piirretty tarina uusiksi. Tällä kertaa siitä toisesta näkökulmasta. Upeaa.

Maleficent on kasvutarina nuoresta hyvästä keijusta, rakkauden, petoksen, katkeruuden ja jopa äidinrakkauden kautta kohti loppua, on hienoa katsottavaa. Kaikki tietävät tarinan. Tämä elokuva kertoo miksi näin kävi, miksi Pahattaresta tuli niin paha, ja antaa myös uuden loppuratkaisun.

Uutta tarinaan tuo erilliset kaksi maailmaa. Ahneet, paskamaiset ihmiset versus hyvä ja kaunis taruolentojen maailma. Ihmiset haluavat poistaa erilaisuuden ja ovat muutenkin Jukka Poikaa lainaten ”Sotaisa rotu”. Ja tästähän ei hyvää seuraa. Pelkästään verikostoa, sukuvihaa ja katkeruutta, puolin sun toisin.

Juonesta ei sen enempää.

PITKÄSTÄ AIKAA elokuva, jossa 3D toimii huikeasti. Syvyyttä riittää, naamalle ei liikaa heitellä esineitä, ja lentokohtaukset saavat pään huippaamaan. Muutenkin animaatio on loistavaa työtä. Pahattaren valtakunnan kaikki ökkömönkiäset on toteutettu upeasti. Sopivasti Disney-söpöilyä, mutta kun tanner tömisee sotakohtauksissa, isot mörököllit ovat oikeasti pelottavia. Ei siis ihan pienempiä lapsia katsomoon kiitos.

Miinusta leffaan tuovat ainoastaan typerät, mukahauskantyhmät haltijattaret ja debiilisti aina hymyilevä (iän mukaan vaihtuva) Aurora. Yksi norminäyttelijä kaartista nousee hienolla roolisuorituksellaan ohi muiden, paitsi Jolien. Hän on korppi-ihminen Sam Riley. Taattua brittikamaa.

Ja se show. Tämä on todellakin Angelina Jolien show. Vain ja ainoastaan. Vähillä, tarkkaan harkituilla repliikeillä, maanisilla rakkaudentäyttämillä ilmeillään, huikealla kropallaan ja varsinkin upeasti meikatuilla kasvoillaan, hän ja ainoastaan hän, täyttää valkokankaan.

Kuvaus on hienon harkittua. Pahatar varjossa puun katveessa, Pahatar varjossa linnankäytävillä ja niin edelleen. Kerrassaan iloa silmille. Kaunista. Silmä lepää lähikuvissa. Kaikki muut näyttelijät ovat vain statisteja. Onhan itse Jolie kuitenkin elokuvan executive producer.

Näyttävä elokuva. Kaunis äänimaailma. Älkää unohtako lopputekstien aikaan pyörivää Lana Del Reyn eteeristä Once Upon a Dream biisiä.

TUOMIO: Jo pelkästään Angelinan esiintyminen ensimmäistä kertaa elokuvassa noin 15 minuutin jälkeen sai ihon kananlihalle, ja hänen saapumisensa Auroran ristiäisiin kerää plussaa. Ja jos raavas mies pyyhkii kyyneleitään siinä Ruususen lopullisessa, yritän olla spoilaamatta, suutelukohtauksessa, leffa on hyvä ja vaikuttava. Niin, ja hyvä Suomi. Pahattaren puvustus on huikeaa ja taitava Hannu Viitala on päässyt tekemään Pahattaren uskomattoman hienoja päähineitä!!!

Kuvat: © Disney Enterprises, Inc., videon lähde: Filmtrailer.com