Suku on syvältä
Pisteet
2.0Arvio

Tampereen Työväen Teatterissa Euroopan kantaesityksensä saanut näytelmä tuo sitcomia suurelle näyttämölle.


Suku on syvältä on televisiokäsikirjoittaja Larry Davidin ensimmäinen näytelmä. Se sai ensi-iltansa viime vuonna ja rikkoi samalla Broadwayn kaikki kassaennätykset. David istuttaa televisiosta tuttua tilannekomiikkaa näyttämölle

Suku on syvältä -näytelmässä perheen pään poismenon myötä ponnahtavat esiin perhesalaisuudet. Tarinassa alleviivataan ihmisten pikkumaisuutta, itsekkyyttä sekä ahneutta vieden piirteet aina hyvän maun rajoille. Kumpi veljistä huolehtii leskeksi jäävästä äidistä? Kuka saa perintörannekellon? Ja mitä isä puuhasi sisäkön kanssa kodinhoitohuoneessa?

KUTKUTTAVAN KIPEÄT perhesuhteet ja niiden absurdit käänteet ovat tuttuja oikeastaan kenelle tahansa sitcomia rakastavalle sohvaperunalle aina 70-luvun Perhe on pahin -sarjasta 2000-luvun Sukuvikaan. Suku on syvältä muistuttaa lavastusta myöden klassista sitcomia, jotka nekin olivat usein elävän yleisön edessä kuvattuja. Ongelma on vain, että näytelmä ei osu iskuissaan television taianomaiseen tarkkuuteen, joka luodaan editointipöydällä. Lopputuloksena on hieman televisionomaista, alinäyteltyä ylinäyttelemistä, joka ei ehkä aivan tunnu olevan kotonaan näyttämöllä.

HIEMAN NYHVERÖ urinaaliyrittäjä Norman (Pentti Helin) ja keikari-lakimies Arthur (Aimo Räsänen) ovat veljekset, jotka setvivät isänsä viimeistä tahtoa. Keksi-ikäiset, mutta henkisesti keskenkasvuisiksi jääneiden miekkosten keskinäinen kitka saa aikaan sellaistakin kipinöintiä, että se tuntuu lähes katsojan iholla saakka. Miesten ympärillä maailmaa kuitenkin oikeasti pyörittävät leskeksi jäänyt poikien äiti (hurmaava Tuire Helenius) ja anoppiaan vastaan taisteleva Arthurin vaimo (Teija Auvinen). Astuupa kuvioon myös perheen puertoricolainen tulinen sisäkkö (Miia Selin) lehtolapsineen (Severi Saarinen).

ARVOSTAN SUURESTI Tampereen Työväen Teatterin rohkeutta ottaa teos käsittelyynsä ensimmäisten joukossa Euroopassa ja tuoda se tässä mittakaavassa isolle näyttämölle. Näytelmässä on sellaista Ameriikan mahtipontisuutta kuin vaikkapa Kuinka menestyä vaivatta liike-elämässä -näytelmässä. Ison näyttämön koko mahdollistaa sujuvat siirtymiset kohtauksesta toiseen näyttävissä lavasteissa, jotka voisivat olla kuin televisiosta.

Tämä näytelmä iskee New York -henkisestä, kuivakkaan satiirisesta ja hahmojen neurooseista ammentavasta tilannekomiikasta pitäville. Jos sarjat kuten Seinfeld, Kaikki rakastavat Raymondia ja Saturday Night Live iskevät nauruhermoosi, voi Suku on syvältä kutkutella myös sinunkin suupieliä.

Kommentoi

kommenttia