The Accountant

 The Accountant

Kirjanpitäjästä paljastuu tappokone


Hienoa nähdä leffa, jonka käsikirjoitus kieputtaa katsojaa sopivasti leffaan sisään pikkuhiljaa. Tarinassa on monta tarinaa päällekkäin ja monta koukkua ja silmukkaa ratkottavana. Itse pidän tällaisista leffoista, missä joutuu pitkin elokuvaa pohtimaan, että mitähän tästäkin lopulta seuraa. Näyttelijät tekevät hyvää jälkeä ja ohjaus on jäntevää.  Juonestakaan tässä kritiikissä ei voi ihan liikoja paljastaa.

PERUSKUVIO ON se, että kirjanpitäjä Christian Wolff (Ben Afflec) on näennäisesti sekaantunut ympäri maailmaa toimivien terroristien, mafioiden sun muiden kirjanpitoihin, ja hänet kutsutaan paikalle, kun huomattavia summia rahaa puuttuu. Päivätyönään hän kuitenkin hoitaa pikkukaupungin asukkaiden verotusneuvontaa ja peruskirjanpitoa.

Wolffilla on todettu lievä autismi, ja tämän vuoksi hän normaalia ihmistä näppärämmin selviää tuloslaskelmien, tilitysten ja taseiden lukemaröykkiöissä. Lisäksi hän on saanut koulutuksen erilaisista aseista ja taistelutekniikosta. Miten näppärää se onkaan, mutta tarvitseeko peruskirjanpitäjä moisia taitoja? Valtionvirasto kuitenkin ynnää asioita yhteen, ja kohta he ovatkin Wolffin kannoilla, mutta niin ovat myös salperäiset pahiksetkin.

Sitten mennään hippulat vinkuen, pelastetaan eräs taloushallinon rivityöntekijä naikkonen ja siinä sivussa tehtaillaan röykkiöittäin ruumiita. Kuin jotain perusagenttiseikkailua katselisi, mutta pääosan ammatti ja autismi tekevät filkasta todella nautinnollista katsottavaa.

J.K. Simmons, Jon Bernthal ja Cyntia Addai-Robinson tekevät hyvät sivuroolit, mutta Anna Kendrickin rooli pelastettavana naisena on aika turha.  En tiedä kuinka ilkeästi tämä on sanottu, mutta puupökkelömäinen Ben Affleck tekee hyvän roolin. Onhan se tietenkin helppoa kun ei tarvitse paljon kehonkielellään näytellä, eikä autisti näytä myöskään ilmeillään oikeastaan minkäänlaisia tunteita. Eli loistava valinta rooliin.

Samoinhan Affleck pääsi helpolla roolistaan Batmanina elokuvassa Batman v Superman: Dawn of Justice, kun naamari ei antanut paljon tilaa ilmeillä. Mukavaa ja aivot naksumaan saavaa seurattavaa. Hieman loppu kolmanneksen turhat selittelyt ja rautalangasta vääntelyt, sekä tappelut venyttivät leffaan turhaa pituutta, mutta loppu taas pelastaa elokuvan hienosti.

Leffa sisältää muutaman oivan twistin, joku katsoja ne arvannee jo aiemmin, tai sitten ei. Leffasta löytyi myös tasan viisi hyvin kuivahkoa vitsiä, joille hörähdin, muuten niin vakavan oloisessa elokuvassa. Väkivaltaa elokuvassa riittää, mutta sillä ei jäädä mässäilemään kuitenkaan.

Mielekäs ja mielenkiintoinen elokuva. Hyvää ja tarkkaa viihdettä.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää