The Florida Project
Pisteet
3.5Arvio

Eräänlainen white trash kohtaa lapsen maailman


Kuvitelkaa yksinhuoltaja äidin rooli, jossa asut työttömänä, tatuoituna parikymppisenä äitinä, pienen tytön äitinä motellissa. Rahaa ei ole, eikä töitä. Walt Disney World on häämöttää muutaman kilometrin päässä. Jokainen päivä on selviytymistä äitinä. Mistä rahat seuraavaan motellihuoneenvuokraan? Ja kun Jenkkien lakien mukaan, et voi asua huoneessasi tiettyä aikaa pidempään. Silloin kamasi kannetaan pois, ja sinun täytyy viettää yksi vuorokausi pois. Sitten taas voi kantaa omaisuutesi takaisin.

Kuvitelkaa olevanne kuusivuotias tyttö, jonka koko elämä on yksi motellihuone, sen lähipiiristä löytyvät, kohta pois lähtevät hetkelliset ystävät.  Aidattu Uima-allas joka jo tuntuu tylsältä, varsinkin, kun motellinjohtaja on huutanut sinulle, yrittäessäsi elvyttää siellä jo kuollutta kalaa. Päivät kulkevat ohitse miettien, miten saat ohikulkevilta turisteilta pummattua rahaa asfalttien ja outlet keskuksien keskellä edes jäätelötöttetöön, jonka jaat muiden motellin lapsien kanssa. Mielikuvitus, äidiltä opittu räävitön kieli ja kuitenkin vain herkkä lapsuus suojanasi.

TARINA on hauska, ajattelemisen aihetta antava, ja varmasti totuudenmukainen. Tarina äidistä, joka lopulta joutuu turvautumaan pakotettuna ymmärrettäviin keinoihin pitääkseen jonkinlaisen mukamas elintason yllä. Itseäni puistatti äidin lause: itse valmistama ruoka tulee niin paljon kalliimmaksi, silti on helpompi ostaa valmista ruokaa.

Elokuvassa syödään vain pikaruokaa, vohveleita, jäätelöä ja pizzaa. En ole koskaan pitänyt William Dafoesta, mutta nyt hän tekee hienon ja pienen roolin motellin päämieheneä, itsekin alaisena. Tarkkailen koko ajan mitä tapahtuu, jopa ajavan epäillyn, vanhan pedofiilin pois lapsikatraan luota. Kerrassaan kamalan yököttävä kohtaus.

Bria Vinaite on kuin uusi Hollywood tähti. Hän on uskomaton liiankin todellisena äitinä, joka on itsekin vielä lapsi sielultaan. Elokuvan sielu on kuitenkin ehdottomasti todella aidoissa lapsissa. He eivät tunnu näyttelevän , vaan ovat oikeasti aitoja lapsia ilmeineen, kujeineen ja ominena itseneinensä. Ilmeisesti ohjaaja Sean Baker joko osaa ohjata lapsia tai aitten vain antaa heille oman leikkikenttänsä kameran kuvatessa? Brooklynn Prince on pääosassa Moonen roolissa uskomaton. Realistinen, ärsyttävä, kamalan räävitön ja herkkä. Silti täysin lapsi. Erilainen elokuva. Kannataa katsoa.

Kommentoi

kommenttia